Heinäkuu oli lukukuu, ja hyvä sellainen! ja postaus on pitkä, pahoittelen
Aivan kesäkuun viimeisillä minuuteilla vuosikausien arpomisen jälkeen hankin vihdoin itselleni e-/äänikirjapalvelun (Storytel; ei maksettua mainontaa!) ja heittäydyin jonkinmoisella intensiteetillä siihen tutustumiseen.
Palvelun
pariin minut houkutti varsin kohtuuhintainen tarjous, 4 kuukautta
puoleen hintaan - jolloin kuukausittainen summa on minusta siedettävä -
ja minun lukutahdillani ihan käypä hinta kirjapalvelusta.
Aloitin kuuntelemalla Kastikaisen vaelluskirjan, jota ei taida olla ainakaan kirjastossa saatavilla missään muodossa. Jatkoin pitkälti samoilla linjoilla: pääsääntöisesti lukemalla sellaisia kirjoja, joita ei ole saatavilla muualla kuin kirjojen suoratoistopalveluissa.
Selvääkin
selvemmäksi on käynyt, että olen ensisijaisesti lukija, en kuuntelija.
Minulla on kyllä koko ajan myös kuunneltavana joku kirja, mutta
kuuntelen lähinnä ulkoillessani, vartin-puolentunnin pätkissä. En oikein
ole oppinut siihen, että kuuntelisin kutoessani koska samalla voi ihan vaan lukea tai kokatessani tai muuten vain puuhaillessani, se ei vain tunnu vielä omalta.
E-kirjoja kyllä luen ihan tyytyväisenä, vaikka perinteinen käyttöliittymä onkin aika ylittämätön.
Heinäkuussa minulla oli ylätavoitteena kirja päivässä - täysin epärealistinen tavoite - mutta saahan sitä kuvitella.
Sain luettua 20 kirjaa.
Jakauma:
Äänikirjat kirjapalvelun kautta: 2 kpl. Ulkoiluseuraa
E-kirjat kautta: 8kpl. yksi kirjastosta, loput kirjapalvelusta
Perinteisen käyttöliittymän kirjoja: 10 kpl
#tuijalehtismaratonia johon alan jo kyllästyä 5 kpl
ultrajuoksu/seikkailumatkailukirjoja kuukauden toinen teema 3 kpl
salaliittoteoriakirjat: 2 kpl kuukauden ensimmäinen teema
Suosittelen:
Oikeastaan mitä vain kuukauden aikana lukemaani.
Noora Mattilan Heränneet oli inspiroivaa luettavaa, siitä pidin erityisesti.
Heinäkuu 2022 - luetut takaperoisessa järjestyksessä, uusin ensin.
Erik Englev: Minä en ole kuollut.
Erikin lapsuusperhe kuuluu Jehovantodistajiin, ja Erik elää lapsuutensa
turvallisessa, lempeässä yhteisössä; opettelee saarnaamista, haaveilee
kasteesta ja tuntee olonsa turvatuksi. Murrosikä ja aikuistuminen
paljastavat Erikille että hänen seksuaalinen suuntautumisensa on
yhteisön silmissä synti, hänelle jää vain kaksi vaihtoehtoa - joko
kuolettaa osa itsestään tai erota yhteisöstä. Ja kun yhteisöstä eroaa,
perhe kääntää selkänsä paratiisin autuuden jättäneelle syntiselle.
Erikin omaelämäkerta on lempeä ja ymmärtävä kuvaus, kirje äidille, jota
Erik kaipaa. Kirjasta erityisen tekee nimenomaan lempeys, ymmärtäväisyys
ja lämpö jolla Erik muistelee lapsuuttaan - voisi olettaa että tyhjän
päälle jäänyt ja yksinäinen ihminen suhtautuisi perheeseensä ja entiseen
yhteisöönsä katkeruudella tai vihalla, mutta Erikin muistelmissa tuntuu
koko ajan olevan lempeä mansikanmakuinen kesä, jossa yhteisö on
kantavana voimana. E-kirja.
Lotta Hintsa, Laura Arffman: Elämäni vuoret.
Lotta Hintsan elämäntarinaa ja kiipeilykokemuksia tiukan, Pakistaniin
suuntautuneen kiipeilyekskursion kautta. Miten ihmisestä tulee
vuorikiipeilijä, millaisia ominaisuuksia se vaatii, millaista on
kiipeillä? Hintsa korostaa useassa kohdin olevansa ammatiltaan
vuorikiipeilijä. Jotenkin vähän ihmettelen sitä; miten oikein ollaan ammatiltaan vuorikiipeilijä.
Ymmärrän että ekskursioille haalitaan sponsoreita ja retkiä varten
joutuu treenaamaan, mutta silti: mistä se elanto kokonaisvaltaisesti
tulee? Käsittämätöntä oli myös se, minkä verran pelkkä lupa kiivetä
vuorelle maksaa. Kuka sen rahan haalii taskuihinsa, ja mihin se
käytetään? Pidän seikkailutarinoista, seikkailevissa ihmisissä on jotain
äärettömän itsekurillista, tinkimätöntä ja sitkeää: tässäkin kirjassa
maattiin välillä päivätolkulla teltassa odottamassa oikeaa sääikkunaa.
Samalla tämä kertomus teki vähän surulliseksi: vuorten valloittamisesta
on tullut aika likaista bisnestä. toisaalta
vieron myös sitä näkemystä, että joku kiipeilijä on oikeampi kuin joku
toinen, siinä missä joku matkailija olisi oikeampi kuin joku toinen.
Lajina vuorikiipeily on käsittämättömän itsekäs, sen Hintsa myöntää, ja
sitä jäin pitkälti pohtimaan. Suositus, jos pidät seikkailuista. Tämä
olisi vissiin pitänyt kuunnella äänikirjana, väittää kirjapalveluni,
mutta minä kapinallisena luin e-kirjan. tykkään lukemisesta enemmän kuin kuuntelemisesta.
Eve Hietamies: Numeroruuhka.
Antti ja Paavo Pasasen tarinan neljäs osa. Kymmenvuotias Paavo
myöhästelee koulusta, unohtelee läksyjään ja wilma vilkuttaa Antille.
Antin työpaikalla on käynnissä YT:t, eikä isäkään voi kovin hyvin -
elämä on kovin ruuhkaista, ja läheiset ihmissuhteet takkuavat. Antin ja
Paavon elämät koskettavat aina, vaikka olinkin jo unohtanut monia
edellisten kirjojen tapahtumia ja henkilöitä. Hietamies osaa asiansa:
tarina etenee sujuvasti ja hyväntuulisesti, välillä koskettavasti ja
liikuttavasti. Välillä tarina oli vähän toisteinen ja paikoin
luettelomainen, mutta kuitenkin niin luokseenkutsuva, että luin
käytännössä yhdeltä istumalta. E-kirja.
Scott Jurek, Steve Friedman: Eat and Run.
Löysin muistiinpanoistani reilun kymmenen vuoden takaa merkinnän tästä
kirjasta, ja jouduin aloittamaan todelliset salapoliisihommelit: mitä
kautta oikein olen aikoinaan saanut kirjasta vihiä ja mistä ihmeestä
olen saanut sen luettavakseni? (kirjaston
vieraskielisten kirjojen e-kirjakokoelmasta, joka jostain omituisesta
syystä ei näy kirjaston tietokannassa, eikä suomenkielisessä
tietokannassa!) Luin uudestaan mielenkiinnolla. Jurekin
työntäyteinen ja ankara lapsuus tekee hänestä kurinalaisen
ultrajuoksijan. Hän perehtyy syvällisesti juoksu- (ja opiskeluaikoinaan
hiihto-) tekniikoihin, kehon toimintaan ja erityisesti ruokaan. Hän
uskoo vakaumuksellisesti vegaaniseen raakaruokaan ja 2000-luvun
alkupuolella kiertää juoksemassa ultramatkoja. Olisi mukava kokea
hölkötellessään samanlaista vapautta, mutta kykenen tällä hetkellä
lönkyttelemään eteenpäin ehkä vartin verran, siinä missä Scott kokee
juoksijahuuman siinä kuuden-kahdeksan tunnin kohdalla - sitä
odotellessa, kait. Luin
kirjaa hyvin intensiivisesti yhden viikonlopun aikana, ihmettelin
lauantai-iltana, miksi kropppa on koko päivän ollut niin kipeä. Epäilen
Badwater Ultraa syypääksi; olen aiemminkin huomannut, että jotkut
tarinat kehollistuvat vähän liiankin kanssa. Ihmettelen näitä
tyyppejä: ultrajuoksulle treenaaminen on yksinäinstä ja aikaaviepää
hommaa: miten monelle asialle matkan varrella joutuu sanomaan EI, ja
millaisia uhrauksia joutuu harrastuksensa eteen tekemään. (koska onhan ultrajuoksu alkuvaiheessa harrastus, ennen kuin saavutat sijaa ja voit ruveta hakemaan sponsoreita).
Pohdin tässä kuussa nähtävästi ruoka- ja liikuntasuhdettani, ja tämä
kirja piti tehokkaasti pohdinnat käynnissä. Yritän selvittää myös,
saisinko jostain käsiini myös Jurekin toisen kirjan North - Appalachian
Trailille sijoittuvan juoksukirjan. E-kirja.
Maija Kajanto: Korvapuustikesä. Kokiksi opiskellut ja alalla hektisessä somemaailmassa työskennellyt Kristiina päätyy vähän puolivahingossa mummon kotikylään Pyhävirralle pyörittämään mummon kahvilaa. Toipuminen raskaista kokkivuosista voi tutuissa, leppoisissa kotimaisemissa alkaa, vaikka kahvilan tulevaisuus onkin yhä auki. Tämäntyyppisiä tarinoita on viime vuosina ilmestynyt useita: kahvilat ja kirjakaupat pelastavat ihmisen hektiseltä ja hankalaksi muuttuneelta arjelta. Kristiinan tarina etenee sujuvan polveilevasti, olematta turhan makea kuitenkaan. Vaikka kuviot ovat jossain määrin ennalta-arvattavia, kertomus on kuitenkin lajityypissään varsin luettava, etenevä, sujuva ja hyväntuulinen. Kajannon aiempi sarja saa tästä hyvän haastajan, eikä sujuvaa suomalaista viihdettä ole vieläkään liikaa. Kesäkirjalle erittäin lämmin suositus. Kuten sanottua, hyvästä ja uskottavasta kotimaisesta hömpästä on vajetta, Kajantoa kannattaa lukea!
Tuija Lehtinen: Laura ja Akun tehdas. #tuijalehtismaraton. Kielikurssikesän jälkeen Laura aloittaa lukion hyvämaineisessa Akun tehtaassa. Vanha kaveriporukka asettuu hiukan uusiksi, muutama mukava poika pyörii ympärillä, siinä missä yksi riesakin. Peruskiva perustyttökirja vuosituhannen vaihteesta. Lehtiselle tyypillinen sanailu ei tule tässä kirjassa esiin, eikä tarinassa myöskään vieraile muista Lehtisen kirjoista tuttuja hahmoja. Vitsit syntyvät vähän väkinäisesti ja jotenkin kieli poskessa aikakauden elokuvien ja bändien nimistä: en enää muista riittävän hyvin kumpiakaan, vitsit jäävät aukeamatta.
Christopher McDougall: Syntynyt juoksemaan.
Tositapahtumiin perustuva tarina ultrajuoksusta meksikolaisissa
kanjoneissa mystisen tarahumara-kansan kotitienoilla. Tarina juoksemisen
ilosta ja paljasjalkajuoksusta, ja vähän myös ihmisen evoluutiosta -
siitä että meidän kehomme on tarkoitettu juoksemaan pitkiä matkoja,
tasaisesti ja ilolla. Kirja jonka olen lukenut vuosia sitten
muutamaankin kertaan. Huomasin vasta nyt, että takakansitekstissä kirja
luokitellaan romaaniksi; pisti miettimään - kertomus kerrotaan kuitenkin
kuin se olisi totta. Ihmeellinen
internettikään ei oikein kunnolla vastannut kysymykseen siitä, paljonko
tarinasta on mielikuvitusta, paljonko totta. Inspiroivaa ja
juoksumotivoivaa luettavaa joka tapauksessa, vaikka en tällä
lukukerralla ollutkaan heti lenkkarinnauhoja solmimassa, kun olen vähän
semmoisessa kunnossa tällä hetkellä, että en pysty kirmaamaan muualla
kuin hyvin-hyvin pikkuruisella savannilla ja jo eläköityneen kauriin tai
minkälie puujalkaisen impalan perässä. Aloin kyllä miettiä
polkujuoksua. Suosittelen jos olet kiinnostunut paleojuoksusta tai
-syömisestä (sitä kyllä sivutaan todella vähän). en tiedä onko paleojuoksu termi, keksin sen ehkä ihan itse. (on sitä näköjään käyttänyt joku muukin, tarkistin)
Tuija Lehtinen: Särkyneiden sydänten hotelli. #tuijalehtismaraton jatkuu. Kustannustoimittaja Anu Metsola lähetetään pikkupaikkakunnalle Lahden seutuville tekemään toimitustyötä tukkijätkäkirjailija Romun kanssa. Anu majoitetaan persoonalliseen hotelliin, jonka asujamisto on outoa, sisustus sielua riipivää ja oma rauhakin on tyystin kateissa. Anun toimittama kirja ei oikein etene ja miesrintamallakin on vähän hiljaista. Letkeä, selkeä ja etenevä tarina, josta voi bongailla uudelleennimettyjä bändejä ja elokuvia. E-kirja.
Milly Johnson: Teetä auringonkukkien kahvilassa. Leppoisa hyvänmielen kirja Timantinkiiltosiivouksen siivoojista ja heidän edesottamuksistaan. En ymmärtänyt kirjan nimeä yhtään: auringonkukkakahvilassa käytiin kai kolmesti koko kirjan aikana, eikä se näytellyt muutenkaan mitenkään erityisen keskeistä roolia kirjan naisten elämässä. Connien mies - siivousliikkeen omistaja - on sarjapettäjä, Connien mitta on täysi. Della on haaveillut Connien miehestä vuosia, mutta jämähtänyt firman toimistopäälliköksi. Naisille paljastuu että Jimmy on lämmittänyt useampaakin sänkyä vuosien mittaan, ja he päättävät kostaa. Erikoiset asiakkaat ja metkat sattumukset kuljettavat tätä hiukan heppoista tarinaa eteenpäin. Tarinassa oli mielestäni muutamia toimituksellisia epätarkkuuksia henkilöiden nimien ja tarinan aikajänteen suhteen, mutta kuuntelin oikein hyvällä mielellä tätä aurinkoista ja koko lailla ennalta arvattavaa kertomusta. Kepeä kesäkirja, ehtaa höttöä. Äänikirja.
Susanne Valkeakari, Petteri Korkala: Löydä liikunan ilo, liiku omalla tyylilläsi. Olen lukenut tämän kirjan jo kertaalleen tämän vuoden aikana, mutta listaan sen nyt kuitenkin - kun kerran luin. Kirja opastaa kohti liikunnallista elämäntapaa pistämällä lukijan pohtimaan omaa liikkujatyyppiään: muutos kohti liikunnallista elämäntapaa ei tapahdu hetkessä eikä personal trainerin avulla, vaan ymmärtämällä paremmin itseään, arvojaan ja omaa asennoitumistaan liikkumiseen (ehkä muuhunkin elämään?) Erilaisille liikkujatyypeille sopivat erilaiset lähestymistavat liikuntaan: fiilistelijä motivoituu ja ylläpitää liikunnallisia tapoja eri tavalla kuin seikkailija, analysoija tai organisaattori. Tunnistin itseni fiilistelijäksi, sillä poikkeuksella että liikun mieluiten itsekseni. Tykkään tässä kirjassa erityisesti siitä, että opuksessa ei suositella erityisesti mitään lajia, eikä siinä ole mitään jumppa-lenkki-jooga tai muitakaan suunnitelmia tai ohjeita. Ja oma mottoni vähän on parempi kuin ei yhtään löytyy myös tämän kirjan sivuilta. Tarvitsen aika ajoin liikkumiseni tueksi motivaattoreita, tällä kertaa se oli tämä kirja. Lue jos kaipaat tukea kohti liikunnallista elämäntapaa. E-kirja.
Lotta-Sofia Saahko: Koti kulttuurien välissä. Lotan perhe on elänyt expat-elämää koko Lotan lapsuuden ja varhaisaikuisuuden ajan: kirjassa Lotta kertoo, millaista on kasvaa matkalaukkulapsena, kun vanhemmat tekevät päätökset muuttamisesta taas kerran uuteen kaupunkiin, maahan, kulttuuriin. Rehellinen ja koskettava elämäntarina siitä, kun kotimaa ja -kulttuuri ei ole oikein missään. Nuoreksi ja aikuiseksi kasvaminen on kivuliasta, kun ei ole kotonaan oikein missään, kun on aina ja joka paikassa vieraassa kulttuurissa. Luin lähes yhdeltä istumalta, niin etenevä tämä muistelus oli. Lämmin suositus. E-kirja. E-kirja.
Donna Leon: Kuolema vieraalla maalla. Tämä vanha tuttu Brunetti (kyllä, luen dekkareita uudestaan ja uudestaan!) oli matkalukemisenani kesäkuussa. Matka oli tohinainen, ja lopulta luin kirjasta vain muutaman kymmenen sivua, joten otin sen kotona iltalukemiseksi. Sama lukutahti jatkui vain. Muutama sivu illassa -tahti haittasi hiukan tarinan muistamista ja mukana pysymistä. Venetsian lähellä sijaitsevan amerikkalaisen sotilastukikohdan työntekijä löytyy kuolleena Venetsiasta: onko kyseessä ryöstö vai jotain pahempaa? Entä kun myös hänen rakastettunsa kuolee? Ja mitä on tapahtunut teollisuuspohatan tauluille? Ja onko niin, että tässä alkupään kirjassa ei ole Signorina Elettraa? Yhtä kaikki, leppoisa retki Venetsiaan kelpaa aina, ja koska tarina on tuttu, eikä ole niin väliä sillä kuka on murhaaja ja miksi, viihdyin tarinan parissa vaikka kirja etenikin parin-kolmen sivun pätkissä.
Pasi Kivioja: Salaliittoteorioiden ihmemaassa. Tositarinoita ihmisistä kaninkolossa. Sopi hyvin yhteen aiemmin lukemani salaliittoteoriakirjan kanssa; tosin olisi pitänyt lukea nämä päinvastaisessa järjestyksessä. Toimittaja Kivimäki osallistui salaliittoteorioiden tutkimukseen, ja kirja on kirjoitettu tämän tutkimuksen tiimoilta. Kirjassa etsitään vastauksia sille, miksi ja millaiset ihmiset uskovat salaliittoihin, miten yleistä salaliittoteorioihin uskominen ylipäätään on, ja lisäksi kirjassa kuvataan yleisimpiä salaliittoteorioita, niiden leviämistapaa, suomalaisten suhtautumista kuhunkin esiteltyyn teoriaan, ja siitä tehtyjä googlehakuja. Kiinnostava haastatteluihin nojaava kirja antaa näkökulmia kaninkoloon pudonneisiin. Kuten aiemmin lukemastani, myös tästä kirjasta voimakkaasti nousee esille se että Suomessa (Pohjoismaissa) noin yleisesti ottaen luotetaan vahvasti mediaan, tieteisiin ja viranomaisiin - mikä puolestaan tekee salaliittoteoriauskovaisista todellista marginaalia. Lue, jos aihe kiinnostaa ja kaipaat tuoretta tieteellistä näkökulmaa asiaan. Kiinnostavimpia olivat entisten salaliittoteoriauskovaisten haastattelut, sekä parin rohkean yhä salaliittoihin uskovan suomalaisen antamat haastattelut.
Tuija Lehtinen: Sara ja levottomat jalat. #tuijalehtismaraton ja Sara-sarjan kolmas osa. Sara palaa takaisin mummon taloon, jonne kokoontuu sekalainen seurakunta entisiä ja uusia kavereita. Sara pelkää paikalleen jämähtämistä, ja hakee koko ajan tilaisuuksia lähteä maailmalle - taloon kerääntynyt kaveripiiri vain pitelee häntä paikallaan. Rapsakka jatko-osa, paikoin hauska, paikoin vauhdikas, toimiva nuortenkirja.
Tuija Lehtinen: Tähtilinna.
#tuijalehtismaraton jatkuu aina vain. Alakoulun opettajana
työskentelevä Julia ja taiteilijaveljensä Jukka ovat perineet
taiteilija-isoenonsa upean huvilan pienessä merenrantakaupungissa.
Pikkukaupunkilaiselämä, koululaisten vanhemmat, vähän pelottava naapuri
ja taiteilijaveljen hiukan valonarat koukerot sekoittavat Julian elämää.
Löytyykö se oikea, ja kuka hän on? Hyväntuulinen, sujuva syksyinen
tarina. Yritämme kovasti siskon kanssa haarukoida erityisesti tämän
kertomuksen pikkukaupunkia: rantakaupunki tunnin päässä Naantalista,
ajomatkan päässä Turusta, Turku-Helsinki -bussireitin varrella...? Yksi
Lehtissuosikkejani, vaikka olenkin lukenut sen melkein liian monta
kertaa.
Helena Kastikainen: Kävele, unohda, rakastu.
Ensimmäinen koronakevät tyhjensi Helenan kalenterin kokonaan, ja hän
päätti kävellä Helsingistä Nuorgamiin muutaman viikon varoitusajalla.
Kirja kertoo vaelluksesta loppusanojen mukaan "yhden totuuden" -
vaellusta on voinut seurata myös blogissa ja instassa. Jo otsikosta käy
ilmi, miten vaellus aikanaan tulee päättymään: radikaaliin muutokseen.
Vaelluskertomus etenee sujuvasti ja mutkattomasti: välillä kivistää ja
särkee oikein kunnolla, välillä matkan varrelle ilmestyy ihmeellisen
ihania vaellusenkeleitä. Tajuavatkohan nämä oman elämänsä yhdellä
iskulla muuttavat ihmiset ollenkaan miten etuoikeutettuja ovat? Pidin
tarinasta, sen rehellisyydestä ja etenevyydestä. Äänikirjana ihan
toimiva - tosin itse olisin kaivannut sekä karttaa, kuvia että
mahdollisuutta lehteillä tätä kertomusta edestakaisin, että olisin
hiukan hahmottanut vaelluksen etenemistä, samoin kaipasin jonkinlaista
selkeää aikajännettä. En välttämättä päiväkirjamaista muotoa tarinalle,
mutta ehkä sen kartan, jossa vähän olisi nähnyt vaelluksen etenemisen
nopeutta /hitautta. Hyvinkin kuunneltava kirja, ja sopiva
sisäänheittotuote äänikirjapalveluun. Äänikirja.
Tuija Lehtinen: Laura kielikurssilla.
#tuijalehtismaraton jatkuu. Nopeana välipalana kesäiselle
kielikurssille sijoittuva Laura-sarjan tarina. Paljon ihastumisen ja
rakastumisen miettimistä, diskoa ja Lontoota, pieni seikkailu ja
enimmäkseen vain hyväntuulista hömppää. Vähän välikirjan tapainen täyte
tähän sarjaan, ei tuttuja hahmoja vierailemassa tarinassa.
Emmy Abrahamson: Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista. Hauska, väljästi omaelämäkerrallinen, kepeä hömppä vähän vajaat kolmikymppisestä Juliasta, joka on sattuman oikusta päätynyt englanninopettajaksi Wieniin. Puistossa hänen viereensä kömpii nuorimies puskasta: koditon kanadalainen Ben, jolle koko elämä on yhtä seikkailua - Julia taas pitää ennalta-arvattavuudesta ja järjestyksestä. Lystikäs, hauska, vähän sadunomainen, kepeä kesähömpe.
Annukka Cederlöf: Tiluksilla - unelmani maalla. Kaupunkilaspoliisi Annukka alkaa toteuttaa unelmaansa ensin ponista, sitten maatilasta ja vähitellen kokonaisesta kotieläinlaumasta. En seuraa mitenkään aktiivisesti tilusten somea, mutta olen ohuesti tietoinen heidän maailmastaan. Letkeästi ja iloisesti kirjoitettu kirja elämänmuutoksesta. Kertomus kirjoitettu näennäisavoimesti: päältä lukien kirjoittaja luo taitavasti vaikutelman avoimesta kerronnasta, mutta suojelee kuitenkin hyvin tarkasti perheensä yksityisyyttä - tyylikkäästi toteutettu! Pieni hyvänmielen kirja.
Noora Mattila: Heränneet. Maailma salaliittoteoreetikoiden silmin.
Oivaltava ja oivalluksia herättävä kirja koronavuosista ja erityisesti
koronaan liittyvistä salaliittoteorioista, rokotekriittisyydestä ja
-vastaisuudesta. Toimittaja Noora Mattila lähtee pohtimaan
rokotekriittisyyttä puolisonsa lapsuudenaikaisen rokottamattomuuden,
amerikkalaisen anoppinsa maailmankuvan ja koronan herättämän huolen
kautta. Anoppi ei luota oikein mihinkään: kaikki on suurta huijausta,
Noora uskoo tieteeseen - voivatko näin erilaiset maailmankuvat kohdata,
löytyykö kompromissia tai olotilaa, johon kumpikin näkemyksissään voi
tyytyä? Sujuvasti ja jouhevasti kirjoitettu, moneen kertaan
faktatarkistettu ja omakohtainen (realityproosa-?)kirja,
jossa kirjoittaja vilpittömästi pyrkii ymmärtämään toisinajattelevan
maailmankuvaa. Miksi joku haluaa uskoa salaliittoihin, miksi dis- ja
misinformaatiota levitetään? Luottamus vai vapaus? Tekstistä nousee
mielestäni kirjoittajan vilpitön halu yrittää ymmärtää anoppia;
tekstilainauksista ja kerronnasta tulee usein kuva, että he puhuvat
jatkuvasti ristiin.
Omia oivalluksia - kirjaan nämä sitaatit tähän itselleni muistiin:
"Emme
oikein ymmärrä sitä, että se, mikä on faktisesti totta ja moraalisesti
oikein, ovat eri asioita" (tutkija Tuukka Yli-Anttilan haastattelusta)
"tiede ottaa kantaa vain totuuteen, se ei kerro mikä on oikein"
"luulemme helposti että voimme perustella faktaväitteillä
moraaliarvostelmia, kuten sitä mikä on oikeudenmukainen poliittinen
päätös"
Kirjoittajan oivallus yksilön ja yhteiskunnan terveydestä:
"Meidän ajassamme on kuitenkin pinnalla puhua rakenteista ja luokasta
(...) Rakenteita korostetaan erityisesti tiedostavassa
intersektionaalisessa feminismissä, mutta laajemmin myös pohjoismaisessa
arvomaailmassa. Kun yksilö tekee virheen, me kysymme millaiset
olosuhteet ja päätökset johtivat siihen (...)Ihminen on olosuhteidensa
uhri"
Ja edelleen oivalluksista suurin - ja syy miksi yritän
vältellä lukemasta sekalaisia nettikeskusteluita - hienoa että joku
sanoo sen ääneen:
"Yleensä ihmiset muuttavat mielensä itse jos ovat
muuttaakseen" "voimme olla itse esimerkkeinä ja tukea heitä (toisin
ajattelevia), mutta emme voi tunkea tietoa kurkusta alas. Me emme voi
muuttaa toisen ihmisen mieltä"
(luen
tämän vähän laajemmin kuin pelkkää rokotekriittisyyttä koskien: jos
ihminen on päättänyt olla jotain mieltä jostain asiasta, hän tuskin
muuttaa mielipidettään, vaikka häntä kuinka tykitettäisiin tiedolla ja
näkemyksillä. On ajan ja mielenterveyden haaskausta väitellä sellaisen
ihmisen kanssa oikeastaan yhtään mistään päivänpolttavasta kysymyksestä.
On oikein tuottaa tietoa vaikkapa ympäristö- ja
ihmisoikeuskysymyksistä, mutta on ajanhaaskausta kuvitella että omaan
kuoppaansa jämähtänyt muuttaisi noin vain mielipidettään, vaikka hänen
eteensä ladottaisiin millainen määrä faktarkistettuja linkkejä).
Pidin
tästä kirjasta ja suosittelen sitä jos koronavuosina olet pohdiskellut
miten ihmeessä joku voi ajatella noin; miksi ihmeessä voi olla ihmisiä
jotka kuvittelevat että maailmankaikkeus on yhtä suurta salaliittoa.
Sujuva, vahvasti tietoon nojaava, vilpitön, oivalluksia herättävä kirja!
värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti