Lukuvuosi 2025

 Vähän yllätyin lukemieni kirjojen määrästä: olen lukenut selvästi vähemmän kuin muutamana aiempana vuonna. 
Laskujeni mukaan luin vuoden aikana 152 kirjaa (+muutaman yökirjan, joita en ole ottanut laskuihin mukaan, kun niistä on vähän hatarat käsitykset)
Stressikuukaudet näkyvät: olen lukenut vähemmän kaikkina opiskeluiden näyttökuukausina. 
Äänikirjat palasivat aiempaa vahvemmin kuvioihin loppukesästä. 
Kuuntelen äänikirjoina sellaisia kirjoja, joita en tulisi muutoin lukeneeksi: esimerkiksi elämäkertoja ja tietokirjoja jotka todennäköisesti jäisivät kesken vaikka olisinkin innolla aloittanut.

minä, seikkikset ja kirja aamupalalla jouluna

Vuoden mittaan olin jatkuvasti vankemmin kiinni lukuaikapalvelussa, ja syyskaudella luin oikeastaan vain e-kirjoja.
Kesän yli ja alkusyksystä kriiseilin toistuvasti lukuajan loppumisen kanssa: minulla oli 100 tunnin perhejako, ja epäilen, että lukuaikapalvelu muutti jotenkin e-kirjoihin käytettävän ajan laskemista, koska minulta alkoivat tunnit loppua.
Ensin en saituuttani raaskinut hankkia rajatonta lukuaikaa, sitten sitä ei ollut tarjolla, ja kun sitten jossain lokakuun loppupuolella aikani loppui taas kerran aivan liian aikaisin ja minulle tarjottiin rajatonta lukuaikaa, ostin sen kiireesti.
Ehdottomana plussana se, että käyttämälläni palvelulla (Storytel) on ainakin tällä hetkellä ihan oikeasti rajaton lukuaika. Arvelen, että olen kuluttanut rajatonta lukuaikaani kuukausittain n. 130-150 tuntia. 
Luen a5-kokoiselta tabletiltani (Ipad mini) ja äärimmäisessä hätätilanteessa myös puhelimelta.
Haaveilin yhdessä vaiheessa lukulaitteesta, kun semmoisen näin vieruskaverilla bussissa, mutta suomalaiset lukuaikapalvelut eivät toimi lukulaitteissa. (se on kyllä harmi, se näyttö on jotenkin hurjan toimivan ja kirjamaisen oloinen ja laitteen koko myös oivallinen!)

kesäinen aamukahvi parvekkeella

Nostoja lukuvuodesta 2025:

Elämäntarinat:

Niina Kivilä: Nainen jota ei ollut. Tuntemattoman tädin elämäntarina - kuvaus suomalaisesta mielenterveys- ja kehitysvammahuollosta.

Pekka Kuparinen: Koirapartio - aistien varassa. Poliisikoiran kouluttamisesta ja poliisikoiran kanssa työskentelemisestä, tietokirja, elämäntarina, letkeästi kirjoitettu

Veli-Pekka Lehtonen: Rikosasianajaja Kaarlo Gummerus. Suoraan aiheeseen loikkaava elämäntarina rikosasianajajan työstä. 

Mirkka Torikka, Mervi Pakka: Positiivinen - minä ja hiv. Ehdottomasti yksi vuoden lukukokemuksista! Puhutteli monella tasolla, luin ikätoverin muistelmina: kirjassa kerrotaan paljon meille 1970-luvulla syntyneille tuttuja asioita ja oikaistaan niitä vinoumia, joiden varassa olemme aikuisiksi kasvaneet. Elämänmakuinen, etenevä, vahva!

Michael Finkel: Mestarivaras - maailman röyhkeimmän taidevarkaan tositarina. Käsittämätön tyyppi, kävelee pokkana museoon ja nappaa mukaansa juuri sen esineen tai teoksen, jonka haluaa ja vie sen kämäisen poikamiesboksinsa seinälle. 

Tietokirjat

Jukka Tuhkuri: Jään voima - kertomus Endurancen uppoamisesta ja löytymisestä.
Suomalaisen jäätikkötutkijan kuvaus tämän päivän ja menneen ajan tutkimusmatkasta Etelämantereelle. 

Leena Elina Valkeapää: Kansallispuvun kulttuurihistoria. Lainasin tämän vähän vitsinä, enkä oikeastaan edes kuvitellut lukevani sitä. En ollut tiennyt, miten poliittinen asia koko kansallispuku on alunalkaen ollut. Ymmärsin monia asioita historiastamme paremmin, ja mitä en ymmärtänyt, osasin kysyä ja sain Lehtorin paikkaamaan aukkoja sivistyksessäni. Kirja oli jotenkin niin kiinnostava, että päädyin yölläkin pohtimaan kansallispukuja. Ja suomalaisuusaatetta ja kansallismielisyyttä ja mitälie.

Kaunokirjallisuus

Roope Lipasti: Kuuma linja. Hienosti rakennettu ajankuvaus meille 1970-luvun lapsille siitä kokonaisvaltaisesta yhteiskunnallisesta turvattomuuden tunteesta, jonka varjossa olemme kasvaneet aikuisiksi. Tiesin heti, missä metsässä kuuma linja meidän lähellä kulki - vaikka olinkin ihan väärällä puolella Turkua.

Holly Gramazio: Aviomiehiä. Laurenin vintiltä ilmestyy aviomiehiä toisensa perään, osa kiipeää vintille vapaaehtoisesti ja katoaa, osan Lauren lähettää itse pois nurkistaan. Onko täydellistä puolisoa olemassakaan? Miten ylipäätään voi päätyä täydelliseen parisuhteeseen?

matkakirjat - altaan reunalla täytyy lukea pokkareita

En osallistunut, enkä aio nytkään osallistua mihinkään lukuhaasteeseen tai lukupiiriin. Tykkään lukea ihan vain oman viihtymiseni takia, enkä tavoittele mitään ylevää sivistymistä tai muutakaan hyödyllistä. 

Hiljaiseen lukupiiriin yritän kyllä osallistua aina kun vain muistan siihen ilmoittautua. Siellä saa lukea mitä tykkää, eikä tarvitse kertoa kenellekään mitä on lukenut. 

Vuodelle 2026

 Ihan auttamattoman myöhässähän tämä postaus jo on, mutta uskotteko jos sanon, että on ajastettu?

*

Teemoja alkaneelle vuodelle:

- terveys: ravinto ja liikunta taas kerran järjestykseen.
Enemmän kasviksia, vähemmän tyhjää hötöä. On ollut aivan liian helppoa hakea kaupasta joku nopea valmisruoka töihin evääksi. Josko taas näkisin vaivaa ja tekisin itselleni eväät, joilla nälkä pysyy poissa ja joissa on muutakin ravintosisältöä kuin riisiä tai pastaa?
Ja se liikunta, on ihan liian helppoa väittää työpäivän jälkeen että ei jaksa. Kun olo kumminkin tulisi paremmaksi siitä että menisi ja tekisi vain. Edes pikkuisen.

- ilo: luovat asiat, kulttuuri, lukeminen, kirjoittaminen. Pätee sama kuin edelliseen kohtaan, on ihan liian helppoa väittää että ei jaksa. Sen kuin menisi ja tekisi vain, edes vähän ja pikkuisen, koska se tekee itselle hyvää.
Tähän kategoriaan kuuluvat myös mää-retket tai taiteilijatreffit itseni kanssa.

- säästäväisyys: olen käyttänyt rahaa aika vapaalla otteella, vaikka sitä onkin ollut vain vähän. Ihan kaikkea, mitä tekee mieli, ei aina tarvitse ostaa. Kun kaikkea ja kaikenlaista minulla jo on. 
En voi loputtomiin oikeuttaa turhien asioiden osteskelua sillä, että mä haluuuuun.

- päätimme Lehtorin kanssa viettää juhlavuotta. 
Vähän oli vääntämistä että saimme keksittyä edes jonkinmoisen juhlan aiheen. Pyykit sekaisin 30 on juhlavuotemme teema ja aiomme viettää sitä koko vuoden (jos muistamme) aina kun vain mitenkään on aihetta juhlaan.

*

Teoria uuden vuoden päivästä

 Oletteko samaa mieltä siitä, että tammikuun ensimmäinen päivä on kuoppa?

Tai saumakohta?

Tai jotenkin semmoinen ei-olemassaoleva-päivä.

kuvituskuva joulukuun lopulta
ei ollut alkuvuosi näin kaunis

Koska semmoinen se minusta on. Se ei oikein ole kunnon juhlapäivä, eikä oikein arkipäiväkään, se vain on. Täällä meidän nurkilla yleensä semmoinen harmaan pilvinen, epämääräisen joutilaisuuden päivä.

Se hyvä puoli tämmöisissä epäolevissa kuoppapäivissä on, että silloin ei tarvitse saada vielä mitään kovin kummoista aikaan.
Ei tarvitse täyttää uusia suunnitelmia tai noudattaa uutta ja entistä ehompaa kuntoilu-, säästäväisyys- tai ahkeruusohjelmaa, koska on päivä jota ei ole olemassakaan.

Sitten vasta toinen päivä aloitetaan oikeasti ja kunnolla kaikki se, mitä on uudenvuodenaaton hurupäissään mennyt lupaamaan tai suunnittelemaan.

Siksi ei ole niin väliksi jos ei jaksakaan kiipeilyhallilla heti vetää täysillä vaan vetelästi loinehtii reitiltä toiselle ja toteaa, että yhtään ei huvita.
Mutta toisaalta onneksi voi taputella itseään selkään, että hirmu hyvin on tämä viiden vaatteen vuosi lähtenyt käyntiin, kun yhtään vaatetta en vielä ole ostanut.

Se on semmoinen hyvä päivä, se tammikuun eka päivä.
Sitten alkaakin taas se ihan tavallinen tosielämä.