Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 21 - epätodennäköistä

Päädyimme Lehtorin kanssa viime viikonloppuna yliopistonmäelle. 
Siellä oli Finncon2026 tapahtuma.

Se on minulle (Lehtorista puhumattakaan) varsin epätodennäköinen kesäretkikohde.
Minä en kuluta scifiä tai fantasiaa missään muodossa, mutta sinnepä vain päädyimme.
(olen lukenut LOTRin ja yhden Terry Pratchettin ja siinä on minun kontribuutioni tälle genrelle) (lisäsin kyllä lukuaikapalveluni kirjahyllyyn muutaman cozy fantasia -kirjan)

Ja totesimme, että olipa mukava tapahtuma. Hyväntuulisia ihmisiä; monella tavalla moninaisia ja kaikki olivat tulleet viettämään aikaa itselleen rakkaan harrastuksen ympärillä.

Minä olin ohjelmasta ruksinut pari kiinnostavaa luentoa. Yhdelle menin, seuraaviin en kyennyt jonottamaan, kun väkeä oli joka puolella niin paljon (ja nykyisellään minua ahdistaa olla väkijoukoissa ja tungoksissa).

Otin tämän harjoituksena. Tänä kesänä en vielä ehdi, mutta josko jo ensi kesänä pääsisin osallistumaan Ropecon-tapahtumaan.
(En pelaa myöskään roolipelejä, vaikka ehkä haluaisinkin, mutta tuolla on aina niin kiinnostavia esitelmiä ja kaikenmoisia metkoja työpajoja ja ties vaikka mitä, että haluaisin edes yhden päivän visiteerata siellä.)

Joskus kannattaa tehdä epätodennäköisiä juttuja.





Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 20 - lisää epämukavuusaluetta

 Muistanette, että nuorisoni vei minut kauas epämukavuusalueelleni.

Se oli itse asiassa ihan hyvä juttu.
Köyttä en ole sen perään kiivennyt, enkä itsevarmistavilla, mutta boulderointi on sujunut jotenkin paremmin.

Nyt osa nuorisosta halusi viedä minut uudestaan kauas epämukavuusalueelle. 
Matkasimme siis minä, Pikkusisko (lapseni, kiipeilijä) ja pikkusisko (siskoni, kiipeilykaverini) ihan pääkaupunkiseudulle kiipeilemään.

Pikkusisko (iso-P-kirjain) tiesi hyvän hallin, ja menimme sinne haastamaan itsejämme.



Sovimme heti, että kiipeämme vain boulderia, koska se on helpointa ja tutuinta meille kaikille, ja tämä halli mainosti että boulderreittejä löytyy päälle 500. 
(minulla ei ole varmistuskorttia, joten en olisi päässyt yläköysialueelle edes kiipeämään ja itsevarmistavat systeemit olivat erilaiset kuin meillä täällä)

Minulle sattui hyvä kiipeilypäivä. Olin jotenkin reipas ja rohkea, ja tämän hallin reitit olivat minulle oikein mieluisia. (kiipesin vain helppoja, nelosta tai neljäplussaa)
Tykkäsin.

Nämä pari reissua epämukavuusalueelle selvästi buustasivat minua. 
(Tai sitten se oli nuorison kanssa kiipeäminen, ne pakottavat minut ryhdistäytymään.)
Aloin yhtenä hiljaisena sokeana hetkenä haaveilla jopa kolmannesta kiipeilykerrasta viikossa (tai vaihtoehtoisesti jäsenyydestä jollain toisella hallilla)

itsestäni otetuista salakuvista en kylläkään tykännyt
toppaan helpon sinisen
(kuva PL)


toppaan helpon lilan
(kuva PL)

Jos voimia olisi riittänyt (sain itseni pumppuun ihan liian varhain pitkällä poikkarilla /traversella), olisin mieluusti jatkanut pidempäänkin.
Pari tuntia riitti.


Olemme kiipeilleet siskon kanssa nyt aika tarkalleen neljä vuotta.
(Vuosipäivä1. Vuosipäivä2. Vuosipäivä3 on näköjään dokumentoimatta)

Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 19 - ytimessä

 Lomani on puolivälissä.
Olen sydänkesän ytimessä.


Olen rento.


Ajattelen töitä vähän. 
Hyvin vähän.


En ole siivonnut kellarikomeroita.


Olen rento.