Tähän mennessä elokuussa

Tähän mennessä elokuussa



Olemme viettäneet aikaa ystävien kanssa erilaisilla tavoilla: italiafestareilla, olutfestareilla, hyvän ruuan merkeissä, nauraen ja vakavia jutellen.


Investoin harrastukseeni ostamalla Möykyn. 
Hyvin pölisee ja pelittää.


Olen ihmetellyt perhospuuta.
Yhtenä päivänä olin kävelyllä ja naapuri tuli vastaan ja sanoi että tuossa parin puun päässä on oikea perhospuu. 
Silloin siinä oli kymmenkunta perhosta ja muita pörheltäjiä, ja seuraavana päivänä niitä oli vielä enemmän.



Töissä olen suunnittelupäivinä suunnitellut kaikenmoista, ja ainakin kuunnellut tuntitolkulla lastenlauluja.
(se lastenlaulujen kuunteleminen on välillä todella puuduttavaa; kerrankin päädyin tauolla lukemaan kaupungin eri lautakuntien päätöspöytäkirjoja kun aivoja piti tuulettaa kaikista korvamadoista) 
Yhtenä päivänä kun sain koko nuorison kylään, istuimme rivissä sohvalla, kuuntelimme Rusettilaulua ja yritimme opetella laulun mukaisen rusetin tekemistä.
Saimme kauheita nauruhepuleita, kun kukaan ei oikein ymmärtänyt että miten rusetoidaan.

Kaikki kolme tekevät sitä paitsi rusetin ihan eri tavoin. 
Ihmettelin, että miksi nuorimmainen tekee rusetin jotenkin nurinkurin. 
Kaksi vanhinta huusi että oliskohan joku vasenkätinen opettanut sitä, ite teet ihan samalla tavalla.
En minä kyllä tee nurinkurin rusettia vaan täysin oikeinpäin.




Yhtenä päivänä perhospuussa oli suruvaippoja. 


Meillä on Lehtorin kanssa ollut jo toista kesää kesä-ämpärilista. Emme vaan saa aikaiseksi toteuttaa sitä. Kerran menimme torille jätskille ja sen jälkeen kattoterassille yksille, ja olimme hyvin tyytyväisiä itseemme.
Paitsi että jätski olisi pitänyt syödä yhdessä lähihampparipaikassa ja kattoterassikin oli väärä. 
Niin että ei tullut rukseja vieläkään ämpärilistaan.



Torilla lokki leikki sulkapallolla. On kyllä urbaania luontoelämää meillä.





Yhtenä aamuna kun pyöräilin töihin, kettu etsi pissipaikkaa. 
Seuraavana aamuna se sama kettu jolkotteli kaikessa rauhassa samaa pyörätietä vastaan ihan muina kettuina. Olisin halunnut pysähtyä ottamaan lähikuvan, mutta se katsoi sen verran haastavasti, etten rohjennut häiritä.
Ties minkä kuvauslupajupakan se olisi aloittanut siinä aamutuimaan. 
Ei pysty ihminen riitelemään kettujen kanssa heti aamusta.









Työpäivät ovat vielä tosi hahmottomia, koska toiminta ei ole kunnolla alkanut, mutta haluaisin vaan tehdä töitä ja töitä ja töitä.

Ei yhtään huvittaisi mennä opistolle.


*

Kriizejä:

Alkukesästä tuli pelkästään työpäivän aikana kymmenentuhatta askelta.
Nyt ei meinaa tulla edes vaikka lähden töiden jälkeen erikseen kävelylle.

Mihin väliin saan sujautettua muutaman uimahalli- tai punttisalikäynnin lisää? Tai jotain liikettä? 
Kiipeily on lukittu keskiviikon minitreeniin ja viikonlopun kunnolliseen treeniin.
Kroppa huutaa lisää, huomaan että olen aivan liian liikkumaton. Jotain täytyisi saada tehtyä lisää.
Ja olen kadottanut äkisti jalkani.
Aivan erityisesti pitäisi tehdä jotain jalkaisaa.















kotoisia kotihäpeällisiä kriizejä

 Istuksimme kaikessa rauhassa lueskelemassa tai jotain semmoista.
Arotuulet puhalsivat leppeästi ympärillämme ja ohitsemme kierivät valtavan kokoiset kissankarvaiset arokierijät.

Lehtori: täällä tarttis tosiaan imuroida
minä: mmm
minä: en kyl millään jaksais enkä viitsis, eikä huvita. mitähän robotti-imurit maksaa
Lehtori: ootas, mä kysyn.

Lehtori on syvästi rakastunut tekoälyyn (tunnetaan meillä nimellä tzipiti), ja hän ryhtyi välittömästi selvittämään asiaa.

minä: voitko kysyä siltä tzipitiltä myös että tarvitaanko me semmoinen.

kuvituskuva


No arvaahan nyt sen vastauksen. 
Lupasin laapustaa kodinkoneliikkeeseen tuijottamaan niitä heti kun saan imuroiduksi, koska niin jaksava en todellakaan ole, että menisin liikkeeseen, ostaisin semmoisen ja opiskelisin sen käyttöä ja kouluttaisin tavoille välittömästi.

Ja se olisi tehtävä välittömästi, koska nuoriso on tulossa käymään ja kärsin aivan käsittämättömästä kotihäpeästä.


Se vasta kummallista onkin. Olen ihan itse kouluttanut se samanlaiseen suurpiirteiseen välinpitämättömyyteen kuin millainen itsekin olen, ja epäilen että kukaan niistä ei erota yhtä rakentamaani kasaa toisesta eikä ehkä kiinnitä huomiota edes kissankokoisiin arokierijöihin, mutta silti.

Minun pitää aivan välttämättä siivota aina ennen kuin nuoriso tulee käymään.



Mehän olemme taantuneet aivan.
Ennen minulla oli siivouspäivä(*) perjantaina ja ajoittain myös toimeliaita siivousapulaisia.
Ja välillä oli jopa kaksi siivouspäivää viikossa!
Nyt ei enää ole - siivouspäivää eikä apulaisia - koska kuka nyt perjantaita haluaisi käyttää siivoamiseen?
(olen näköjään pohtinut tätä joskus aiemminkin)

Kuulin yhdestä jolla on siivouspäivä torstaisin.
Aivan ennenkuulumatonta.
En ole vielä pystynyt uudelleenohjelmoimaan aivojani.
Koska en ikinä jaksa, en viitsi eikä minua huvita.
Ja muutenkin, miksi siivota, kun voi lukea (tai kirjoittaa blogia?)

Voisi luulla että kasojen ja pinojen määrä vähenee, kun asukastiheys pienenee. 
Kissankikkarat.
Ilmeisesti ja kaikesta päätellen olen talouden ainoa ammattimainen kasauttaja. (esim.)
(Lehtori on vasta harrastelija)



Sitten on vielä semmoinen erillishäpeäkriizi.

Tiedättekö sen, kun alusvaatteita ei voi ripustaa kuivumaan ulkopyykkinarulle kun joku voi nähdä ne?
Niin koskeeko se sama myös yövaatteita ja pyjamia?
Että ovatko ne samalla tavalla noloja?
Voiko yöasun piilottaa kahden tyynyliinan tai lakanan väliin?
Entä jos on tuplalakana, onko se nolo? (kun se nyt tulee parisängystä, tiedättehän? Pari?)
Millä vuosisadalla oikein elän?


yöasut maastoutuvat tyynyliinoihin





(*)siivouspäivä = imuroidaan suurinpiirtein yhteisten tilojen keskivaiheilta aika nopeasti, ehkä pyyhitään vähän kostealla ja siistaistaan wc.


Hajahavaintoja Tallinnasta (1)

 Olimme heinäkuun alkupuolella parin päivän reissulla Tallinnassa. Pääsin vihdoinkin Viru-hotellissa sijaitsevaan KGB-museoon. 

Sekin on niitä paikkoja, joissa käytyään on pakko pohtia kaikenmoisia. 

Kun aikoinaan aloitin venäjän opinnot, Neuvostoliitto oli vielä tanakasti olemassa, ja kun jatkoin niitä yliopistossa, oltiin menossa kohti jonkinlaista parempaa - tai niin ainakin silloin vielä kuviteltiin. 








Opastettu kierros oli oivallinen ja perinpohjainen.

Erinomaisen lämmin suositus.

Puoluejohto on kaiken aikaa tavoitettavissa.

**

Haluaisin oikeastaan pohtia kaikenmoista neuvostovaltaan liittyvää, mutta olen niin perinpohjaisen epäileväinen, etten rehellisesti sanottuna uskalla. Ties millä tiitiäisen listalla olenkaan jo opintojeni vuoksi...