voin sulkea oven

 minua on pitkin opiskeluitani yritetty houkutella takaisin vanhoihin ympyröihini. 

Melko tasaisin väliajoin minuun on oltu yhteydessä joko vanhemmasta työpaikastani - siitä josta lähdin koronakesän kurimuksessa neljä vuotta sitten - tai sitten kokonaan uudesta puljusta.
Samana päivänä kun julkaisin somessa uutisen valmistumisestani, sain taas puhelinsoiton: tuletko meille nyt?

Jollain tavalla olen halunnutkin pitää ovea vähän raollaan. Tiedän että minulla on paljon asiantuntemusta ja osaamista siltä alalta, sellaista mikä ei tule vuodessa eikä kahdessa, vaan viidessätoista, tai vähän yli.

Lokakuu päättyi juhlaan.
Se vanhempi työpaikkani juhlisti 60-vuotista olemassaoloaan, ja tietenkin osallistuin Lehtorin kanssa juhlagaalaan.

Olin osannut odottaa tunteikasta iltaa, kohtaamisia, minulle siitä maailmasta tärkeitä ihmisiä.
Niitä oli vähemmän kuin olin kuvitellut. 
En enää sillä tavalla kuulu joukkoon.
Siitä on kuitenkin jo neljä vuotta kun sieltä lähdin. (olin ennen opiskeluja töissä toisessa  saman alan puljussa parin vuoden ajan)

Mitä en ollut osannut odottaa sitä vahvaa rauhan ja levollisuuden tunnetta illan päätteeksi.
Jollain tavalla tämä juhla osui juuri oikeaan hetkeen: taitekohtaan jossa itse nyt olen.

Tuo vanha polku on nyt kuljettu.
En koe tarvetta jättää ovea raolleen.

En ole haikea, en nostalginen.
Olen rauhallinen. 
Olen suunnattoman ylpeä siitä työstä ja siitä osaamisesta, joka minulla tuosta vanhasta maailmasta on. Niistä asioista joihin olen silloin työssäni vaikuttanut.
Hyvinä päivinä, hyvinä hetkinä siinä työssä sai kokea olevansa suuren äärellä, vaikuttamassa lasten ja perheiden elämään. Vaikka oli siinä paljon rankkaakin, niin kuin kai kaikessa työssä on.

Tässä nykyisessä työssäni on pohjimmiltaan todella paljon samaa: ollaan suuren äärellä, vaikuttamassa isosti lasten ja perheiden elämään. 
Ja tässäkin ollaan todella suuren äärellä.
Tulokulma vain on eri. 

Lokakuun luetut

Lokakuu oli arkielämässä rankka kuukausi: lokakuussa puskin viimeisen, todella työlään näyttöni valmiiksi ja sitä myötä valmistuin uuteen ammattiin. 
Lukeminen ja äänikirjojen kuuntelu olivat todellisia henkireikiä koko lokakuun ajan. Kovin laiskasti tosin jaksoin tehdä mitään merkintöjä lukemastani.
Suosittelen lokakuulta Koirapartiota, todella kiinnostava kirja poliisikoiran kouluttamisesta ja koirapoliisina toimimisesta.

Jostain touko-kesäkuulta asti olen toistuvasti kriiziytynyt lukuaikapalveluni lukuajan täyttymisestä. (ESIM., ESIM2)
Minulla on 100 tunnin perhepaketti - haluan pitää kaksi nuorempaa nuorta kiinni kirjallisuudessa - ja viime aikoina minulle tuo sata tuntia on ollut aivan liian vähän.
Alkukesästä sain tarjouksia rajattomasta lukuajasta, mutta olin liian pihi enkä tarttunut tarjoukseen. 
Ja kuukausi toisensa perään lukuaika loppui aina vain aikaisemmin.
Poloinen Lehtori joutui kuuntelemaan ja kanssakärsimään jopa viikkojen ajan tuskitteluani lukuajan päätyttyä.
Kerran olin jo tehnyt päätöksen ajan korottamisesta rajattomaksi, ja sitten tarjousta ei tullutkaan!

Lokakuun loppumetreillä lukuaika alkoi taas vähetä huolestuttavaa tahtia ja tilauksen uusiutumiseen oli jäljellä melkein viikko.
Yritin lukea ihan vähän vain ja toivoin ettei palvelussa huomattaisi että olen taas lukenut tuntini täyteen, vaan höh ja pöh, niin katkesi lukuaika aivan kesken murhaajan jahtaamisen.

Pitkästä aikaa sain tarjouksen rajattomasta lukupaketista, ja kun olin yhden aamupäivän laukannut ympyrää ja tuskitellut asian kanssa, Lehtori ilmoitti jämäkästi että nyt otat sen paketin, tuota ei kuuntele kukaan.

Otin.
Rupean pitämään summittaista kirjaa siitä, tulevatko tunnit jatkossakin täyteen.
En ole varma, miten palvelu laskee e-kirjoihin käyttämäni lukutunnit, mutta arvelen että lukuajaksi lasketaan suunnilleen sama kuin äänikirjaan kuluva aika. Käytän siis sitä laskurina. 

Lokakuun luetut

Terhi Kunnas: Rakkaani ei tuota puhetta. Elämäkertoja ja elämäntarinoita on hankala arvostella - mitä voit sanoa ihmisen vereslihalle repivästä, koko perheeseen radikaalisti vaikuttavasta tragediasta? Aivoinfarktin seurauksena nelilapsisen perheen isä halvaantuu toispuolisesti ja menettää puhekykynsä - vaimo kertoo tässä kirjassa perheen tarinan. Ainoa mitä jäin enemmän pohtimaan enemmän, on puheen merkitys perheen kommunikaatiossa: tässä kirjassa ei nosteta esiin mitään vaihtoehtoisia kommunikaation tapoja, vaan keskitytään puheen puuttumiseen - halutaanko sillä korostaa nimenomaan tapahtuman traagisuutta kun verbaali mies kadottaa merkityksellisen osan perheen arkeen kuuluvasta puheesta, vai ymmärrettiinkö kirjassa puheeksi kaikki kommunikaatio, se jäi epäselväksi. Ravisteleva kirja. Äänikirja, 5h.

Ilona Tuominen: Haamupäivä. Väljästi Turkuun sijoittuvan Kortteli-sarjan pieni syksyinen halloween-pläjäys. Kummitteleeko puutalokorttelin tyhjässä asunnossa sen entinen asukas? Mitä sanoo haamujengi. Pieni nopea välipalakirja. E-kirja, 2,5h.

Piia Heikkinen: Ekotrippi. Yksinhuoltaja äiti hurahtaa ekoääriajatteluun - mitä lapset, läheiset ja lasten koulukavereiden äidit asiasta ajattelevat? Kenelle maailmaa pelastetaan ja näin äärimmäisin keinoin? Mitä lapset ajattelevat aineettomista joululahjoista ja miten maailma pyörii jos lainaa tavaranvaihtoringissä kaiken liikenevän muille? Ajatuksia herättävä hauskan ahdistava kertomus. E-kirja, 8h

Richard Osman: Ratkomme murhia. Olen jo kertaalleen aloittanut tämän kirjan, mutta en silloin jaksanut keskittyä siihen. Nyt otin jonkun suosituksen perusteella uudestaan luettavaksi, ja tarina alkoikin kulkea. Torstain murhakerhon hyvä manttelinperijä! Piti otteessaan, pohdin koko ajan, kuka onkaan syyllinen. Kriisiydyin kun lukuaika loppui juuri kesken tämän kirjan, ja tein siitä varauksen kirjastoon. (sitten hommasin lisää lukuaikaa ja ahmin kirjan loppuun, en ollut ihan tyytyväinen loppuratkaisuun) E-kirja, n. 11h

 Pekka Kuparinen: Koirapartio - aistien varassa. Todella kiinnostava ja letkeästi kirjoitettu tarina poliisikoirasta ja koiranohjaajasta. Antoi asiasta paljon tietoa, kirjoitustyyli oli mukavan leppoisa ja samalla asiallinen. Kuuntelin äänikirjana enkä meinannut malttaa lopettaa millään. Suositus! Äänikirja.

Jill Mansell: Kaikkien aikojen häät. Kaoottinen hääpäivä paljastaa erilaisia ihmissuhdesotkuja - ja kuka lopulta päätyy naimisiin? Sympaattinen hyvänmielenkirja (josta unohdin kokonaan tehdä mitään merkintää mihinkään!) E-kirja

Marian Keyes: Paras virheeni. Dysfunktionaalisen Walshin perheen tarina jatkuu Annan kertomuksella. Keyesin kirjat ovat mainioita: kepeällä otteella kirjoitettuja, aina vakavasta aiheesta. Anna palaa vuosien jälkeen Irlantiin, kärsii vaihdevuosista, päätyy työhön ystävänsä firmaan ja törmää tavan takaa entiseen ihastukseensa joka on saanut aikaan paljon särkyneitä sydämiä  Annan tuttavapiirissä. Tykkään Keyesin tavasta kirjoittaa ja tykkään sekopäisestä Walshin perheestä! E-kirja.

Elli Lahtinen: Syyntakeettomat - jätetään rangaistukseen tuomitsematta. Tietokirja syyntakeettomuudesta ja suomalaisista käytännöistä syyntakeettomuuden toteamiseksi ja jatkohoitoon ohjaamiseksi. Muutamia case-esimerkkejä, enimmäkseen tietoa. Kiinnostavaa kuunneltavaa. Äänikirja.

Aino Leppänen: Lanka-aitan Anni. Anni on perinyt isotädiltään viehättävän lankakaupan sympaattisessa aittayhteisössä - ja saanut kontolleen lisäksi perintöverot. Kauppa ei oikein käy, kuluja riittää, millainen on kaupan kohtalo. Tykkäsin tässä kirjassa erityisen sujuvasta ja sanailevasta dialogista. Oikein sympaattinen joulukirja. (olisin säästänyt vähän myöhemmäksi, jos olisin tiennyt että on joulukirja. Nyt olen ihan jouluisissa tunnelmissa jo!) Sujuvaa kotimaista hyvänmielen kirjallisuutta. E-kirja.

Lucy Diamond: Rakkautta italiaksi. Kolme erilaista naista tutustuvat toisiinsa italian iltakurssien aikaan. Eri-ikäisten ja erilaisten elämien tarinat kulkevat hetken rinnakkain. Aloitin tämän kirjan jo pari kesää sitten ruotsiksi kun olin kesätöissä toisella kotimaisella - kesätyöt loppuivat, kirja jäi kesken. Oli jännä kokemus lukea kirja uudestaan ja kokonaan suomeksi. Pitää vissiin ruveta taas lukemaan enemmän ruotsiksikin, olen siinä ollut jo monen vuoden ajan turhan laiska. Sympaattinen tarina, kuten Diamondin kirjat yleensä. Huoletonta iltaluettavaa. E-kirja.

Kati Pukki, Janne Lehtonen: Erikoisjoukoissa - Janne Lehtosen tarina. Koukuttava ja mielenkiintoinen elämäntarina Janne Lehtosella: lähiöiden pahasta pojasta tiukkoihin tehtäviin Puolustusvoimien Erikoistoimintaosastoon, ja sitä kautta kansainvälisille konfliktialueille. Lehtonen luki itse tarinansa, mikä lisäsi koukuttavuutta. Kiinnostava kokonaisuus. Äänikirja.

Jaana Tapio: Näin on hyvä. Anna on perinyt veljensä kanssa ränsistyneen talon maaseudulta. Kun parisuhde on tauolla, Anna lähtee väliaikaisesti asumaan maalle. Sympaattisen kesäinen kertomus, sopi oivallisesti näihin alkavan syksyn pimeisiin. E-kirja.

Lorraine Brown: Parisuhderetriitti. Aikoinaan menestyskirjan kirjoittaneet Theo ja Scarlett joutuvat uudestaan tekemään yhteistyötä kustantajansa määräyksestä. Varmemmaksi vakuudeksi heidän agenttinsa lähettää heidät Etelä-Ranskaan kirjailijaretriitille...vai onko kyseessä sittenkin parisuhderetriitti? Sympaattisen kesäinen ja ennalta-arvattava hyvänmielenkirja. E-kirja.

värikoodisto
viihde /feelgood/hömppä
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 

muu proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen) 

Hän menee laulamaan Muurahaisten muoria

Vajaat kaksi vuotta sitten olin silloisessa työssäni aivan lopussa. 
Työ ei enää vastannut arvojani, jouduin - tai minun olisi pitänyt - toimia tavalla jota en tuntenut omakseni. 
En voinut kovinkaan hyvin.
(itkin välillä kun piti mennä töihin, kärsin megalomaanisista migreeneistä ja jatkuvasta ahdistuksesta)

syyskuussa, aamulla, bussipysäkillä

Siinä kävi NÄIN (lyhyesti: anoin opintovapaata kahdeksi vuodeksi, en saanut, irtisanouduin silloisesta työstäni ja aloitin päiväopiskelijana ja opintotuella opiskelemaan uutta ammattia)

Opettelin kaikenmoisia uusia juttuja: lauluja, leikkejä ja liikuntaa.

Tein ensimmäisen näyttöjakson toisella kotimaisella kielellä, enimmäkseen koululaisten iltapäivätoiminassa, mutta vähän myös päiväkerhossa ja avoimessa toiminnassa. Ippe oli kivaa, avoin toiminta ihan hirvittävän työlästä.

syyskuussa, aamulla, bussipysäkillä

Sitten sain kesätöitä toisella kotimaisella kielellä. Alkoi tuntua ihan siltä että kuulun kalustoon, ja työkieli muuttui selkeästi ruotsiksi. Outoa kyllä.

aamulla, lokakuun alussa

Vuosi sitten, elokuussa 2024, jatkoin opintojani oppisopimusopiskelijana - ihan vain ensimmäisellä kotimaisella kielellä, mutta samassa konsernissa missä ekan näyttöjaksoni tein.
Kävin välillä sijaistamassa pidemmän pätkän taas toisella kotimaisella.
Tein koululaisten iltapäivätoimintaa suomeksi päätyönäni ja ohessa päiväkerhohommia toisella kotimaisella ja lisäksi pidin suomeksi iltamuskaria ja avointa olkkaria. 
Tykkäsin. 
Alkoivat vihjailla että toisella kotimaisella olisi tulossa vakkarihomma hakuun, että josko tiivistäisin opintojani, ja pohdin ihan vakavissani, millaista olisi työskennellä koko ajan ei-omalla-kielellä.
Tein toisen näytön päiväkerhossa ja toisella kotimaisella.
En hakenut sitä paikkaa, kun en ollut pätevä.

aamulla, lokakuussa

Kevään 2025 ihan vain opiskelin ja tein töitä, sellaista se on olla oppisopimusopiskelija. Teet naurettavalla palkalla saman mitä kaikki muutkin. 
Annoin kolmannen näytön koululaisten iltapäivätoiminnassa - siihen näyttöön olen kaikkein tyytyväisin.

kulttuuria lokakuun alussa

Suuri organisaatiouudistus ravisteli koko konsernia keväällä 2025 ja hetken näytti siltä että opintojeni loppuvaihe on vaarassa. 
Sitten yhtäkkiä kaikki ympärillä olevat ihmiset alkoivat kysellä minulta, että tiedätkö mihin olet menossa seuraavalla kaudella ja joko saa onnitella ja joko olet kuullut.
Huhtikuussa siitä tuli virallista: (oppi)sopimustani jatkettiin vuoden 2025 loppuun, eli siiheksi jolloin minun pitäisi valmistua, ja minut jatkosijoitettiin elokuusta eteenpäin organisaatiouudistuksen hulinoissa aivan unelmieni paikkaan hommiin.

aamulla, lokakuun alussa

Sitä ennen olin kesätöissä ensin toisella kotimaisella ja sitten pari viikkoa avoimessa toiminnassa (avoimessa olkkarissa). Yhtäkkiä huomasin, että tykkään ihan älyttömästi juuri siitä avoimesta toiminnasta.  

aamulla, lokakuun alussa

Syksyllä alkoivat taas uudet työt, nyt siinä unelmapaikassa, ja tällä hetkellä teen paria erilaista avointa toimintaa ja muskaria sekä tapahtumia.
Elokuussa selvisi myös etten pysty antamaan viimeistä (ja vaikeinta) näyttöäni tässä unelmien työpaikassa.
Pääsin hyvän yhteistyökuvion ansiosta yhteistyöpäiväkotiin, jossa sain esihenkilön luvalla käydä vähän työajalla tutustumassa, aikaistin näytön ajankohtaa niin paljon kuin vain pystyin koska halusin vain tehdä omia töitäni, ja sitten pidin kaksi viikkoa palkatonta näyttövapaata ja puskin todella työlästä näyttöä aivan epätoivoissani.

liikuntatuokion näyttö alkamassa

Ja nyt olen sitten valmis lastenohjaaja.
Päivää ennen valmistumistani allekirjoitin työsopimuksen vuodelle 2026 - tähän työhön jota parhaillaan teen. 
Että silleesti.

Olen keveä, huojentunut ja hämmentynyt. 
Ja nöyrä. 

*

Parissa (näyttö)viikossa ehtii tapahtua paljon, ehtii pohtia paljon ja ehtii kiintyä päiväkotilapsiin.

Kun kerroin heille että olin viimeistä päivää töissä heidän kanssaan, he tietysti kyselivät että mihin nyt sitten menet.
Kerroin että menen omaan työhöni, pitämään muskareita ja muuta sen sellaista.

Yksi lapsista selitti omalle vanhemmalleen tohkeissaan: "hän ei tule tänne enää ikinä. Hän menee laulamaan Muurahaisten muoria."   
(se oli yksi meidän kaksiviikkoisen suosikkilauluistamme - ja on kyllä ihan lempparilaulujani tällä hetkellä muutenkin)

*

Olen keveä, huojentunut, hämmentynyt ja nöyrä.
Ja aion laulaa Muurahaisten muoria kurkku suorana aina kun siihen on mahdollisuus.

*

ps. ei syyslomaa, mutta esihenkilö lähetti etätöihin kotiin kun olen liian ahkera. Se käski vaan ajatella vähän aikaa.