Kaksi kirkkoa - Riika

 valitettavasti kummastakaan kirkosta ei ole kuvaa, koittakaa kestää.

Matkaystävämme ovat semmoisia että niillä pitää koko ajan olla ohjelmaa ja kierretään kaikki tärkeät nähtävyydet.
Minä olen enempi semmoinen että vaeltelisin ja katselisin kaikkea ja päätyisin vahingossa jos päätyisin nähtävyyksiin. En mene mihinkään nähtävyyksien takia, näen jos näen.
Ja sitten tykkään nähdä kaikenlaisia metkoja juttuja.
Joskus onnistuu näkeminenkin vaikka mennään suunnitelmallisesti nähtävyydeltä toiselle.

Tulimme Riikaan hirvittävän aikaisin lauantaiaamuna, ja kun olimme saaneet aamiaisen syödyksi, lähdimme heti kiertämään kaikki mahdolliset pakolliset nähtävyydet, joita googlettimen kartta osasi meille suositella.

Protestanttinen kirkko, jossain Riikan vanhankaupungin ulkosyrjällä.

Selvästi tulossa häät. 
Penkkien päätyihin oli solmittu valkoisia rusetteja.
Kävimme hetkeksi penkkiin istumaan kun ei ollut kiirettä mihinkään.
Kaasot tai jotkut muut läheiset hääräsivät alttarin tuntumassa, asettelivatko kukkia tai jotain. En muista.
Pieni lauluyhtye kokoontui alttarin sivustalle.
Pasuuna.
Kitara.
Joku pianontapainen kosketinsoitin.
Ja sitten ne alkoivat laulaa Finlandiaa!

Ensin piti vähän ravistella päätään, että tunnistanko nyt oikeasti tämän kappaleen Finlandiaksi ja kuulevatko muut matkaseurueessa saman biisin vai onko minulla vain asetuksissa heittoa.
Mutta Finlandia se oli.
Jollain vieraalla kielellä. En ihan saanut selvää millä kielellä, kun oli se torvetin tai pasuuna tai mikälie vaskisoitin, niin vähän sanat katosivat.
Veikkasimme että eivät ehkä laulaneet että on aamus alkanut synnyinmaa vaan jotain aivan muuta. 
Emme rohjenneet mennä häiritsemään bändiä.

Googlettimesta selvisi nopeasti sen verran että Finlandian säveleen löytyy englanniksi yksi universaalihko rauhanlaulu ja kaksi virttä.
Mutta en keksinyt semmoista hakusanaa jolla olisin houkutellut latviankielisiä sanoituksia esiin, että oliko rakkauslaulu vai virsi. Veikkaan jälkimmäistä.

*
Ortodoksinen kirkko, vähän vanhan kaupungin ulkopuolella

Sitten menimme melkein samaa päätä ortodoksiseen kirkkoon. 
Siellä ei tietenkään saanut kuvata ja varsinkin kun siellä oli yhdellä sivualttarilla meneillään aamupalvelus, juuri olivat päässeet ehtoolliseen.
Katselimme siinä hetken kaikkea mutta muu matkaseurue ei oikein syttynyt ortodokseille vaan meni ulos pohtimaan seuraavaa kohdetta, minä jäin vielä hetkeksi tutkimaan sivulaivoja.
Siinä kirkossa oli pääalttari ja sitten kahdessa sivulaivassa pienemmät alttarit myös.

Rupesin katselemaan että siinä toisen alttarin tuntumassa oli työmies hommeleissa ja mietin että mitä lienee mennyt rikki kirkossa.
Huomasin että kaverilla oli vieressään rivissä vesipulloja joita hän oli täyttämässä.
Sen verran pystyin seinästä lukemaan että työmies olikin pyhän lähteen äärellä eikä suinkaan korjaushommissa, ja kun menin matkamuistopuotiin, huomasin että kirkon omaa pyhää vettä sopi ostaa 5e/dl, ja isommat putelit tietysti enempi.
Olisin ehkä ostanut mutta olimme liikkeellä pelkillä käsimatkatavaroilla.

Vähän jäi kiinnostelemaan että mimmoista olisi ollut pyhä vesi.
Ja sillä aikaa kun minä olin ollut kirkossa tuijottamassa pyhää lähdettä niin Lehtori oli käynyt ihan vaan viereisestä kipsasta ostamassa tavallista vettä.
Että ehkä oli ihan onni etten ostanut pyhää vettä, olisihan se ollut kamalan noloa hotaista se ajattelemattomasti kurkkuunsa ihan silkasta janosta.
(tässä kohden nousee mieleen kaikenlaisia epäkorrekteja juttuja niin kuin vaikka ruokalaulu jostain muinaisuudesta että ken siitä juo niin sanotaan, ei janoa hän milloinkaan...)

*

pesäpuu