Treenipäiväkirjasta - vuosipäivä

 

Treenipäiväkirjasta huomasin, että kiipeilyn vuosipäivä on käsillä juuri nyt. On kyllä ollut hyvä lajikokeilu ja -valinta! tai onko se varsinaisesti mikään valinta kun 2/3 jo aikuisista lapsistani on tiiviisti lajin parissa. 

En ole koskaan ollut erityisen liikunnallinen, on ollut supermahtavaa oivaltaa ja oppia asioita! 

 

 

Tämmöistä kaikkea olen oppinut ja oivaltanut:

- ihmisen keho on suunniteltu liikkeeseen ja liikkumaan. Sen voi tuntea itsessään kyllä
juostessa voi kuvitella että juoksee karkuun vaikka jotain hurjaa villipetoa tai ajaa takaa antilooppia, kiipeillessä voi kuvitella että vuorenjyrkänteellä on mehiläispesä jonne pitää kavuta ja uidessa pitää päästä trooppiseen saareen hakemaan hedelmiä. en kyllä useinkaan kuvittele niin. mutta voisin kuvitella. 

- minulla on usein tunne, että en ole väleissä kroppani kanssa, on vähän nahkea minulla tuo proprioseptiikka eli käsitykseni siitä, missä raajani ja kehoni rajat sijaitsevat ja missä asennossa olen. Viime aikoina olen huomannut että pystyn korjaamaan asentoa järkevämpään suuntaan ihan seinälläkin.
"munat seinään" komensi lapsukaisistani nuorin. opettelen sitä. olen silti enempi ruma runttaaja kuin taidokas tekninen kiipeilijä

- vuosi sitten en osannut punnertaa enkä vetää leukoja. Tällä hetkellä puhdas suoritus on pienen viimeistelyn päässä kummassakin.  

- yhä pelottaa olla ylhäällä ja alastulo se vasta pelottavaa onkin. 

- hyvinvointi on riippuvainen liikkeestä. Töissä minulla on sähköpöytä ja liikun töihin ja kotiin joko kävellen tai pyöräillen. Loman aikana istuin ja luin paljon. tavoitteeni oli lukea kirja päivässä, ja aika pitkälle heinäkuuta pääsinkin siinä tahdissa.
Vaikka kävinkin melkein päivittäin lenksalla ja pari kertaa viikossa kiipeilemässä, kroppa jäykistyi paljosta istumisesta ja lukemisesta ja sitä velkaa maksan yhä.
odotan elokuuta ja elämän palaamista normaaliin arkeen, on paljon helpompaa tehdä kaikenlaista kun kaikki ympärillä olevat ihmiset ovat kiinni normiarjessa eivätkä millään löhölomalla. on ihan älyttömän vaikea pitää kiinni arkirutiinista kun kotinurkissa vietetään lomaa. työhönlähtö vielä onnistuu mutta työpäivän jälkeen olen ihan tuuliajolla.

- suurin oivallus: olen sitä paremmalla mielellä, mitä säännöllisemmin liikun. Olen ärtyisä ja levoton jos en tee mitään. Murehdin enemmän ja nukun huonommin. Vähintäänkin minun on ihan joka päivä mentävä ulos kotiovesta ja kohdattava maailma. Jos teen jotain liikunnallista, aina parempi.

 

Tiedän kyllä että tämmöinen liikunnasta paasaaminen voi olla todella ärsyttävää ja monelle kuin punainen vaate härälle. on ollut itsellenikin.
Liikkumisen tai liikunnan aloittaminen on vaivalloista.
Oman lajin löytäminen on vaivalloista.
Lähteminen on vaivalloista.
Oikeastaan ihan kaikki liikunnassa on aika vaivalloista.

Mutta semmoista haluan sanoa vertaisikäisille eli keksiäkäisille  ja myös tätä vanhemmille ihmisille että omaan hyvinvointiin kannattaa ihan juuri nyt laittaa aikaa ja energiaa.
Hyvinvointia ovat
- kelpo ruokailu; kaikenlaista, sopivissa määrin
- liikunta keksiäkäisillä naisoletetuilla erityisesti mikä vain lihaskuntoon vaikuttava
- palautuminen tätä erityisesti aion opetella
- jotain itselle eli kaikkinainen itsestä huolehtiminen ja itsensä hoivaaminen

*

Kesäkuussa teimme viikon reissun Splitiin, Kroatiaan ystävien kanssa.

Pitäisikö tehdä reissupostaus?

 

 

*