Kaksitoista vuotta sitten kaikki muuttui.
Kaksitoista vuotta sitten poikanen nosti työläästi huojuvaa kosteaa päätään ja katsoi ikiviisailla silmillään suoraan minuun, eikä mikään sen jälkeen ole ollut niin kuin ennen.
Miten siitä voi olla vain hetki - ja silti se on melkein minun mittaiseni ja sen nenän alla näkyy hentoa tummaa haituvaa?
Sanoin sille aamulla, että pitäisi olla laki joka kieltää lapsia kasvamasta. Sitä nauratti niin, sen tukka oli ihan pörrössä, ja sillä oli naurunkure silmänurkassa: "äiti, ei lapset ja kasvu lakeja tottele!"
Isänsä kulahtaneeseen ja pehmeään aamutakkiin kietoutuneena poikanen näytti aivan entisaikojen venäläiseltä suuriruhtinaalta.
Viisas poika. Äitiinsä tullut. "ei lapset ja kasvu lakeja tottele". :) Millaista on olla 12-vuotiaan äiti?
VastaaPoistaOnnea!
Ja minä copysin saman lauseen,kuin Tiitu :-)
VastaaPoista''äiti, ei lapset ja kasvu lakeja tottele!"
Hurjasti Onnea ja lämpimiä ajatuksia.
<3
Tiitu: tuntuu tosi kummalliselta. Kun se justiinsa oli ihan pieni...
VastaaPoista