keskiviikko näyttäisi valkenevan normaalin leppoisana. Sähköposti ei ollut tupaten täynnä, eikä puhelinkaan ole vielä liikaa pirissyt, olo on laiskanharmaa.
Eilen olimme tutustumassa Pikkusiskon kanssa kouluun: tulevat ekaluokkalaiset menivät omiin luokkiinsa tekemään koulutehtäviä ja ekaluokkalaisten vanhemmat kuuntelemaan rehtorin jorinoita.
Pikkusiskolle tuli kotitehtäviä ja minä ihmettelin, että mitä siellä inofssa oikein tein, kun olen sen jo kahteen otteeseen kuunnellut, ja koulun kanssa kovasti hyvissä väleissä sekä lasten että vanhempainyhdistyksen kautta ja muutenkin.
Järisyttävä määrä koukuttavia valintoja taas syksyllä edessä: pitäisi valita lapselle äidinkieli ja uskontokunta: oltaisiinko tänä vuonna kukaties saamelais-hinduja vaiko ehkä sittenkin evankelisarabialaisia?
Kehittelimme tätä ajatusta kaveriporukassa laajemmaltikin: jospa tähän jatkeeksi pitäisi vielä valita poliittinenkin kannanotto, millaisia yhdistelmiä siitä syntyisi? Esim. retoromanialais-wiccaistinen-ärkoopeeläinen?
Olisi koulullakin vähän haastetta löytää omankielinen poliittisesti korrekti uskonnonope.
Illalla tulin valituksi luottamustoimeen varmaan siksi etten muodosta poliittista tai asiaan liittyvää uhkaa kenellekään, luulevat että jätän leikkikentän isosempien myllättäväksi. Siinähän luulevat.
Jouduin lusimaan läpi esitelmän, jonka sisällöstä olin kovasti eri mieltä, pehmeiden arvojen kannattaja kun olen. Puhuja kyllä oli hyvä.
Ja ihan viimeiseksi illalla juttelin mustan kissan kanssa.
Olin pyöräilemässä kokouksesta kotiin kun bongasin tien sivusta kyyristelevän kisulaisen. Pysähdyin tarkistamaan tilannetta. Kisulainen oli kovasti juttutuulella ja hetken pohdiskeltuaan tuli pyyhkimään ja antoi silitelläkin. Kisun kaulassa oli panta, turkki oli kiiltävä ja silmät kirkkaat.
En kyllä yhtään tykkää noista vapaana vaeltelevista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti