eilinen oli hajanainen päivä: olin könynnyt bussiin vadelmien ja tomaattien kanssa, kun HraH soitti maailmalta. Heidän ryhmänsä mielenterveys, mielekkyys ja kaikki on riippuvaisia paketista, joka seuraa ryhmää kolme päivää jälkijunassa (tietäähän ne, postin palvelut!) Josko minä ystävällisesti hakisin paketin sieltä, jonne sen piti tulla jo kolme päivää sitten ja toimittaisin sen edelleen ryhmän perässä jollain vähän nopeammalla tavalla kuin postitse.
Hain.
Ja koska määrä oli toimia nopeimmalla mahdollisella tavalla, nappasin paketin tuhtiin kanto-otteeseen ja lähdin vaarustamaan kohti matkahuoltoa. (miksi en ottanut taksia? en ymmärrä)
Jonotin ikuisuuden palvelutiskille ja minulle selvisi että pakettipalvelupiste onkin jossain muualla.
Siinä vaiheessa alkoi päästä siepata, bussiaikataulut naksuttivat takaraivossa ja käpälät tutisivat tuskaa kymmenen kilon paperimöntin roudaamisesta. Marssin kohtsiltään lähtevän bussin ovelle ehtaa blondihymyä hymyillen (on meinaan vaikeata ruskeaverikölle!) ja kysyin kuskilta, että mitä minä tällaisen paketin kanssa teen: sitä tullaan päätepysäkille vastaan, että pitääkö minun nyt mennä johonkin pakettipalveluun tai jotain. Kuski otti paketin, rahasti siitä vaivaisen vitosen ja kohta jo paperipino kaahasikin kohti pääkaupunkiseudun humuja.
Hurraat joustavuudesta!
Kädet tärisivät vielä kotonakin ja vadelmista oli tullut sosetta, mutta niin olin itsetyytyväinen kuin olla ja voi.
Kotona ravitsin 3+1 lasta ja roudasin lauman sen jälkeen uimaan.
Illan suussa tärisivät jo jalatkin kun olin polskutellut naperoiden perässä siellä täällä ja tuolla.
Kun hraH illalla soitteli olin jo aivan unessa, totesin vain että on ollut hiukkasta pikkuisen työläs päivä: ensin pari kilometriä paperinroudauspuuhissa, sen jälkeen pari tuntia lastenkaitsentaa vastavirrassa.
Tänään taloudessa mellastaa 3+2 lasta määrittelemättömän ajan.
Ajattelin lukea, kutoa, pyykätä ja säätää kaikenlaista pientä.
Kimuleihin on iskenyt gerbiilikuume.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti