torstai 17. marraskuuta 2011

epäslow

Niin olin käärmehissäni kun eilen illalla melko myöhään kun kotiuduin. Työ2:n nöyränä tekijänä joudun enempivähempi toimimaan slow:n puolestapuhujana. Mutta ei kyllä ole slow minulla yhtään, eikä ainakaan työ2:n kokousiltoina.
Heidän kokouksensa oli kyllä kovinkin slow. (mikä tietenkin on aatteellisesti puoleksi oikein)

Laskin että olen nähnyt lapsukaisiani, noita suloisia pulluraposkia, viimeksi kuluneen vuorokauden aikana 45 min aamiaisella, 1,5h päivällisellä ja 30 min kotiintulon ja nukkumaanmenon välisenä aikana. Ja yksikään niistä hetkistä ei ollut slow. ("syö nyt ja mene kouluun!" /"syö nyt ja mene mummille" /"pese hampaat ja mene sänkyyn!")
Niin olin ajatellut, että kun hraHakkarainen on isänmaan asialla, ehdin minä askarrella ja siivota, järjestää tyttöjen huoneen yhdessä heidän kanssaan, lukea paljon lapsille verkkaisina hiljaisina iltoina, pelata lautapelejä, nauttia iltaisin lasten nukkumaanmentyä ruokalusikallisen konjakkia tai pienen lasillisen viintä (unilääkkeeksi!) kynttilänvalossa, puhumattakaan kaikista ihanista itselletarkoitetuista hemmotteluista (kynnet! kädet!). Ja lasten kanssa oltaisiin voitu mennä pullailtapalalle kaupunkiin ja ostaa talvikengät ja silti olisi ollut vaan slow.

Rumasana koko slowlle! Niin.
Tulin illalla kärsimättömänä kotiin, mielessäni juurikin edes hetkonen lapsukaisten kanssa.
Kimuleilla oli improvisoitu orkesteri eteisessä - Pikkusisko johti sukkapuikolla, Isosiskolla oli satunnaisista leluista kasattu instrumenttipatteristo, ja kiitollinen yleisö (mummi ja isoisä) istui jähmettyneesti myhäillen sohvalla.
Tytöt siirtyivät välittömästi omaan huoneeseen jatkamaan musisointia, anoppi ja appi jäivät tietysti vaihtamaan kuulumisia ja Isoveli esitteli hajoamispisteessä olevan jalkineen.
Vilkaisu kelloon kertoi, että nuorison pitäisi olla vaakatasossa ja kenkäkaupat ovat kiinni.
Isosisko muisti melkein nukahdettuaan että kouluun pitää viedä vanha joulukortti.
Pikkusisko huomasi melkein nukahdettuaan että nilkkaa (ja sielua) särkee.
Ja minä ajattelin varsin proosallisesti vain kuumaa suihkua ja iltapalaa.

Aamulla bussissa yritin epätoivoisesti meditoida että saavuttaisin edes jonkinasteisen mielenrauhan, mutten pystynyt, koska skannasin mahdollisuuksia ehtiä kenkäkauppaan edes kahden lapsen kanssa a)tänään, b)huomenna.
Keksin keinon.
Ja pääsin verstaalle, mikä oikeastaan on hyvä, koska edes jossain maailmankolkassa on hiljaista ja rauhallista ja mahdollisuus tehdä asioita verkalleen. Onneksi se kolkka sattuu olemaan verstaalla.

Miten minulla on näin hajanainen olo?
Ei hraH nyt mitenkään ensimmäistä kertaa meidän yhteiselomme aikana maailmalla ole: viimeksi elokuussa oli pidempi reissu. Ja sitä ennen helmikuussa.
Minusta tuntuu siltä, kuin olisin huomaamattani joutunut sellaiseen vesipyörteeseen hyvin vetävän pesualtaan pohjalla. huis-huis-slurp.

*
Sen verran ehdin askarrella eilen, että virkkasin itselleni korvikset.
Nyt pitäis löytää niille sellaiset hengarit jostain. Nopeesti.

2 kommenttia:

  1. Meilläkin slow käy vieraisilla ainoastaan aamuisin, kun pitäisi ripeästi suoriutua matkaan :(

    VastaaPoista
  2. joskus slow voi tulla aamuisin myös silloin kun pitäisi nousta ylös...

    VastaaPoista