uimahalliangst

verstaalla on aina vain hiljaista. Muistin yhtäkkiä aamulla sellaisen isomman työkokonaisuuden, jonka olen työntänyt tehtäväksi sitten joskus.
Ajattelin että se sittenjoskus voisi olla vaikka tänään.
Kyllä kai.

Eilinen nettisaittirupeama Työ2:n parissa - yritin tutustua minulle vieraaseen kotisivupohjaan - poiki lievää sekopäisyyttä ja lievää massiivisempaa käsi-niskatuskaa.
Fiksuna naisena kävin uimassa itseäni verryttääkseni. Ja sitten istuin uudestaan koneen viereen silkkaa työnnälkäisyyttäni.
Kyllä taas oli niin fiksu veto.
Lopun iltaa nuokuin särkylääkepöhelössä ja kiehasin työpöydän lähettyvillä "jos mä nyt kuitenkin vielä vähän".
Ja ihan lopunviimeksi totesin, että tänä iltana ei muuten virkkaamalla rentouduta.

Uimassa kävin vain tuossa lähihallilla, se on niin vaivatonta. Kun tulin, altaassa puljasi epämääräinen joukkio vesijuoksijoita kahdella radalla, pari uimaria keskiradalla ja vyöryn verran teinejä kaikilla radoilla.
Kiersin mitään kommentoimatta teinipoikasia omaan tahtiini, ajattelin että jos pallo kerrankaan tulee eteeni niin karjaisen tai otan sen mukaani. Tai molempia.
Kun olin räpiköinyt vartin verran edestakaisin, olin radallani yksin. Vesijuoksijat taivalsivat kahtapuolta edelleen. Teinit olivat kadonneet.
Niin olen tilaavievä ja pelottava ilmestys. (en halua nähdä videokuvaa itsestäni uimassa. Antakaa minun pitää se illuusio että olen soljuva ja sulava, edes jossain ja joskus!)
Tai sitten minulla on loistava ajoitus.
Veikkaan jälkimmäistä.

Uidessa ehtii miettiä kaikenlaista. Niin kuin vaikka sitä, että itseen jää usein vinoutunut kuva itsestä.
Minä aina ajattelen että en ole liikunnallinen ja että olen vähän kömpelö ja turha. Ja uimataidoton.
Ja sitten ajattelin että ihan tyhmää koko laji.
Ensimmäiset viisitoista minuuttia on tyhmää ja kylmää ja vastenmielistä taistelua. Kastuukin sitä harjoittaessa.
Seuraavat kymmenen minuuttia kestävät tosi kauan. Nenäänkin menee vettä. Ja suuhun. Ja korviin. Yök.
Viimeiset kymmenen minuuttia ovat hetkittäin aika kivoja ja lämpimiä, mutta yleisesti alkaa jo ottaa päähän ja väsyttää.
Suihkussa ja saunassa on onneksi tosi mukavaa. Silloin tulee mieleen, että tätä voisi tehdä kyllä ehkä uudestaankin ja vaikka vähän useamminkin.

*

Maanantai-iltaisin hallilla on vesijumppaa. Ja se on ihan kauhiaa.
Ei niinkään se jumppa, vaan meno pukutiloissa sitä ennen. Muorit tulevat jo melkein tuntia ennen jumpan alkua pukeutumaan riisuutumaan. Sosiaalisista syistä, totta kai.
Kyllä kuulkaa harmaa talous kukoistaa siellä ja yksityisyritteliäisyys voi hyvin.
Yksi mummeli myy itse langanjämistä nykertämiään putkisukkia, toinen kahvipussiaskarteluja, kolmannella on knappervarekutsuja tarjolla.
Kahvipussiaskartelutäti varsinkin on sinnikäs, joka viikko tarjoaa ihan itse keksimäänsä mallia minullekin, vaikka aina päättäväisesti sanon että ei kiitos. (en kyllä hetkeäkään usko että juuri tämä täti on koko kahvipussiaskartelumanian takana. Ehkä hän on ihan itse keksinyt sen pussukan tai jotain. Siihen menee ainakin kaksikymmentä kahvipussia. Sinisiä on tosi vaikea saada, kun kukaan ei juo saludoa, vaimitäsenytonkaan. Vitosella. Tässä voi säilyttää vaikka suodatinpusseja. Tai jotain. Tai antaa lahjaksi. Vaikka ystävänpäivänä. Tai synttäreille.)
Nuiva periaatteen ihminen kun olen, en osta mitään keneltäkään jolla ei ole vaateksia yllään.
Ei sillä että nyt olisin mitenkään kaino, mutta jotenkin on miellyttävämpää käydä kauppaa kun kaikkinaiset ruumiinosat eivät läiski vasten kasvoja. (ja kai sitä selluliittia on itsekullakin, mutta sittenkin. Ahd.)

Ajattelin, että ehkä sittenkin kannattaa nähdä vähän vaivaa ja mennä kaupungin toiselle puolelle isoon halliin uimaan.
Siellä saa ainakin olla ihan rauhassa.