Kuinkas sitten kävikään

Haaveilin, että syntymäpäivänäni...
- olisimme kokoontuneet kaikki pastakeittiöön, meillä olisi ollut perinteinen roskaruokaperjantai ja lapset olisivat rutistaneet minut lyttyyn
- olisin ennen kotiintuloa hakenut kaupasta proseccoa ja suklaatia ja herkkuja ja käpykakun (miksi?)
- olisin ostanut itselleni ainakin viisi kivaa lahjaa
- hraH olisi sanonut että "rakas, me saatiin se asunto" ja sitten me oltaisiin pyöritty ja naurettu sylikkäin ja suudeltu kiihkeästi ja tiedättehän...

No höh ja pöh. Tuollaiset jutut tapahtuvat Jollekulle Toiselle.

Synttärinä lähdin Työ1:n pöydän vierestä ja suunnistin Työ2:n naisten kanssa työlounaalle. Söimme ja höpöttelimme. Ja teimme vähän töitä siinä sivussa.
Yhtäkkiä kello oli paljon, enkä jaksanut pyöriä kaupoissa yhtään.
Piti hakea proseccoa, mutta myyjä narrasi ottamaan vinho verdeä.
Piti hakea käpykakku, mutta suussa maistui niin hyvälle etten viitsinyt.
Piti hakea roskaruokaa mutta kauhukolmikko oli onnistunut ruokkimaan itsensä omatoimisesti.
Piti hakea itselle synttärilahja, mutten viitsinyt ja jaksanut pyöriä kaupoissa, enkä sitä paitsi enää muistanut mitä toivon lahjaksi.
Piti syödä yhdessä, mutta Isosisko lähti kaverin luo, Pikkusisko lähti kaverin luo, Isoveli vetäytyi komeroonsa ja hraH:lla oli poikkeustyöpäivä.
Illalla sentään saunottiin, maisteltiin vinhoa mutta mentiin kamalan aikaisin nukkumaan kun oltiin niin väsyneitä.
Ja vaikka seuraavana päivänä menin uudestaan kauppoihin pyörimään, en siltikään muistanut, mitä toivon synttärilahjaksi. Niin että ohi meni koko syntymäpäivä.

Mutta.
Lauantaina kotiuduin iltapäivällä teatterista. HraH istui kompuutterilla niksuttelemassa shakkia ja siinä niksuttelun lomassa se sanoi puolittain ohimennen: "se on muuten meidän. Mä en pysty nyt puhumaan, pikapeli kesken"
Ja sillä tavalla meistä sitten tuli remppalouhoksen tulevat omistajat.
Ja koko seuraavan yön näin painajaisunia vessan ja kylppärin kaakeleista.

Nyt minulla on remppavihko, työlista (keittiöliike! rakennusliike!!), stressi ja kahden asunnon loukku.
Eikä vieläkään minkään valtakunnan näkemystä niistä märkätilojen kaakeleista. Tai edes niistä märkätiloista.