maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kuinkas sitten kävikään

Haaveilin, että syntymäpäivänäni...
- olisimme kokoontuneet kaikki pastakeittiöön, meillä olisi ollut perinteinen roskaruokaperjantai ja lapset olisivat rutistaneet minut lyttyyn
- olisin ennen kotiintuloa hakenut kaupasta proseccoa ja suklaatia ja herkkuja ja käpykakun (miksi?)
- olisin ostanut itselleni ainakin viisi kivaa lahjaa
- hraH olisi sanonut että "rakas, me saatiin se asunto" ja sitten me oltaisiin pyöritty ja naurettu sylikkäin ja suudeltu kiihkeästi ja tiedättehän...

No höh ja pöh. Tuollaiset jutut tapahtuvat Jollekulle Toiselle.

Synttärinä lähdin Työ1:n pöydän vierestä ja suunnistin Työ2:n naisten kanssa työlounaalle. Söimme ja höpöttelimme. Ja teimme vähän töitä siinä sivussa.
Yhtäkkiä kello oli paljon, enkä jaksanut pyöriä kaupoissa yhtään.
Piti hakea proseccoa, mutta myyjä narrasi ottamaan vinho verdeä.
Piti hakea käpykakku, mutta suussa maistui niin hyvälle etten viitsinyt.
Piti hakea roskaruokaa mutta kauhukolmikko oli onnistunut ruokkimaan itsensä omatoimisesti.
Piti hakea itselle synttärilahja, mutten viitsinyt ja jaksanut pyöriä kaupoissa, enkä sitä paitsi enää muistanut mitä toivon lahjaksi.
Piti syödä yhdessä, mutta Isosisko lähti kaverin luo, Pikkusisko lähti kaverin luo, Isoveli vetäytyi komeroonsa ja hraH:lla oli poikkeustyöpäivä.
Illalla sentään saunottiin, maisteltiin vinhoa mutta mentiin kamalan aikaisin nukkumaan kun oltiin niin väsyneitä.
Ja vaikka seuraavana päivänä menin uudestaan kauppoihin pyörimään, en siltikään muistanut, mitä toivon synttärilahjaksi. Niin että ohi meni koko syntymäpäivä.

Mutta.
Lauantaina kotiuduin iltapäivällä teatterista. HraH istui kompuutterilla niksuttelemassa shakkia ja siinä niksuttelun lomassa se sanoi puolittain ohimennen: "se on muuten meidän. Mä en pysty nyt puhumaan, pikapeli kesken"
Ja sillä tavalla meistä sitten tuli remppalouhoksen tulevat omistajat.
Ja koko seuraavan yön näin painajaisunia vessan ja kylppärin kaakeleista.

Nyt minulla on remppavihko, työlista (keittiöliike! rakennusliike!!), stressi ja kahden asunnon loukku.
Eikä vieläkään minkään valtakunnan näkemystä niistä märkätilojen kaakeleista. Tai edes niistä märkätiloista.

9 kommenttia:

  1. Onneaonneaonneaonneaonneaonneaonneaonneaonneaonneaonneaonnea

    <3

    !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

    Olisiko linkkiä?

    vintti

    VastaaPoista
  2. Naurukohtaus! Tollasta toi just on, ei yhtään kuin elokuvissa.

    Mutta ONNEA! Uusi koti! Remppa! Ja jos jostain saat neuvoa niin täältä, blogistaniassa. Jos vaikka käytätte Mirkan kanssa samaa sisustussuunnittelijaa. Ja mieti kuinka hyvö tv-sarja siitä tuliskaan... :)

    Pinkki

    VastaaPoista
  3. Juu, mä voin sitten kopi-peistata meidän sisustussuunntelmat teille. Ei se yhtään haittaa, että pohjapiirustukset ja kaikki muu joutavanpäiväinen on ihan eri.

    ONNEA! Kai se vähän muutakin on kuin remppalouhos? Mä epäilen, että se on oikein hyvä uusi koti ja teidän pikku kätösissänne siitä tulee vielä entistä ehompi!

    Mä muistan erittäin suurella lämmöllä edelleen aikaa, kun oltiin miehen kanssa ostettu eka oma asunto (tämä on toka) ja tehtiin yhdessä tee-se-itse remonttia mitään tietämättä ja mitään osaamatta (sic!). Juotiin kuukauden verran greippivichyä ja syötiin pitsaa lattialla voimapaperin päällä. Se oli elämää se.

    VastaaPoista
  4. Onnea! Myöhästyneesti synttäreistä ja ajallaan asunnosta!

    VastaaPoista
  5. Onnea! Sekä syntymäpäivän johdosta, että remppalouhoksesta! Pastakeittiö on niin kaunis, että tuskin kahdenasunnonloukkunne on kovin pitkäaikainen...

    (Voithan pitkin kesää ostella itsellesi myöhästyneitä syntymäpäivälahjoja, sehän ei ole mikään ongelma, että päivä ei ole juuri se oikea. Sitten voi aina unohtaa, että tuli kerran jo ostettua... ;)

    VastaaPoista
  6. onnea uuteen kotiin ja remppaan :) kyllä siitä hyvä tulee!

    VastaaPoista
  7. kiitos kaikille tsempityksestä!

    Alan jo melkein innostua asiasta...

    Pinkki ja Mirka: olis kyllä niin mun tyylistä kopioida suoraan ;) "ai mitenniin ei poreamme mahdu - tiivistetään vähän!"
    Ja olis kyllä niin romantillista rempata ja istua lattialla syömässä pizzaa, mutta lopputuloksen suhteen olen silti vähän epäilevä...

    Laura: se on tietysti tavoite - ostaa synttärilahjoja ja kaikenlaisia muita reippauslahjoja itselleen ihan jatkuvasti. (voi esim. hankkia rempanaloituslahjan, ja puolivälilahjan ja ihankohtavalmislahjan...)

    VastaaPoista
  8. Onnea remppalouhokseen. Toivottavasti saamme seurata louhoksen vaiheita runsaan kuvamateriaalin kera.

    VastaaPoista
  9. Jee, te saitte sen! Paljon ennen ja jalkeen kuvia sitten, pliis. Onnea!

    VastaaPoista