Melkein

alan melkein innostua remppalouhoksesta.
HraH teki eilen todellisen rakkaudenteon ja pyöräili kanssani lähimpään rautakauppaan tutkailemaan maali-, lattia-, jalkalista- ja laattavalikoimia. Ja suihkukulmia ja käsienpesualtaita ja mitä kaikkea niitä olikaan.
(minulle selvisi, mikä on hraH:n pääpointti koko remppalouhoksessa. Sitten kun se on valmis, hän voi hankkia aulaan Tuolit.)

Keittiöliikkeessä kävin myös rykäisemässä kasaan alustavan listan kaikesta siitä mitä tarvitaan.
Olen niin tylsä, että aion siirtää pastakeittiön liki sellaisenaan uuteen palatsiimme.
Tutkailtuani rautakaupan kaakelivalikoimaa muutaman hetken, tulin siihen tulokseen että luultavasti tilaan jopa ne käsittämättömän kalliit kaakelit jostain hornantuutista. Odotusaika valovuosia. Vähän kyllä mietin sitä, kuinka nykyinen melko vaalea taso istuu yhteen tulevan tummahkon lattian kanssa - vai joutuvatko ne heti riitoihin? Tumma taso taas ei ole kivannäköinen niiden ihanien kaakeleiden kanssa.
Kääks. Juuri tästä en pidä.
(voisikohan niitä ylijäämäkaakeleita jotenkin hyödyntää märkätiloissa? hmm...)

Päivän ainoat todelliset kicksit sain silti kun aloin lehteillä kodinkonehärpättimien mainoksia. Miten onkaan ihminen tähän päivään asti selvinnyt ilman teriyakipaistotasoa vai mikäsenyttaasolikaan? Ihan järkyttävää alivarusteluisuutta. Ei ihme, ettei ruoka maistu.
Pastakeittiön suurimmat muutokset näkyvätkin juuri härpäkepuolella: perushärpättimet päivitetään pykälää paremmiksi.
HraH:n mielestä ihan ehdottomasti tarvitsemme kahvikoneen.
Ja lasten mielestä jääpalakone-vissykone-jääkaappi on ainoa, josta kannattaa edes keskustella.

Näen mielessäni ihania värikylläisiä upottavia pehmeitä mattoja. Pulleita hehkuvia tyynyjä.
Ja sitten ne kaksi pahuksen kissaa kakostelemassa karvapalleroita ruuansulatusjärjestelmistään.