tänään on huomenna?

ei mene niinkuin Strömssössä.
Viimeksi lauantaina soitti remppaheikki että "upsista ja niinpoispäin, mutta lattian lakkaus meni uusiksi."

Isoveli kiteytti oivasti vallitsevat tunnelmat: "mä taidan kirjoittaa tarinan nimeltä Huomenna me muutamme"
(Aiheen tasolla Isoveljen mielestä Huomenna hän tulee on maailmanhistorian surullisin kirja...)

Sen sijaan paremmin kuin Strömssössä meni sunnuntai.
Koska olimme ahd.angstissa ja oli sunnuntai ja toimettomuus, haalimme lainaan auton, pakotimme vastustelevan nuorison autoon sisälle, lukitsimme ovet ja ajaa hurautimme Fiskarsiin.
Mieli ja sielu lepäsivät, muksut viihtyivät ja oli rauhaisaa. Pikkusiskon mielestä parasta olivat sorsat ja vesi ("hups, se oli vahinko! ihan totta, vahingossa otin kengät pois ja kahlasin"), Isosiskon mielestä sepän paja ja Isoveljen mielestä maisema. Minusta parasta oli kaunis. Oli kaunis maisema, kaunis sää ja paljon kauniita esineitä.

Muutamia kevyen luokan takaiskuja toki koimme: Isosisko bongasi lähikaupan ilmoitustaululta maastoratsastusta (ei onnistunut), Pikkusiskolla oli huoli ettei koko retkipäivänä saa syödä yhtään ranskalaisia ravintolassa (vasta kotimatkalla) ja hraHakkarainen meni viime töikseen johonkin herrainvaatehtimoon - tämä aiheutti kaikissa lapsissa yleisesti ja tasapuolisesti suunnatonta henkistä tuskaa ("eeeeeeiiii, me ollaan täällä jouluun asti! äiti, miks sä päästit sen sinne?") mutta kokonaisuudessaan meillä oli enemmän kuin onnistunut päivä.

Ja nyt, päivän tässä vaiheessa, ennen käyntiä remppalouhoksella, ennen kuin kukaan työmies ehtii ilmoittaa yllättävästä esteestä ja ennen kuin edes silmät ovat kunnolla auenneet - tänään on huomenna!
Ehkä, kai, jos mitään yllättävää ei satu ja niin poispäin, tänään aiomme asettua louhokselle. Ihan kokonaan ja mahdollisimman pysyvästi.