lauantai 11. elokuuta 2012

Maailman paras

päivä on tänään, ainakin kauhukolmikon mielestä. Noin niin kuin jälkiruokamielessä.

Aamun lastenohjelmissa syötiin kuulemma tikkupullia ja kauhukolmikkoon iski paha pullahinku. Alati pedakoomillisena äitinä valjastin lapsityövoiman tekemään ihan tavalliset pullansa itse.
Koska nuoriso huseerasi pullarintamalla ihan itse, tuli pullien päälle yhtä paljon sokeria kuin itse taikinaankin.

Kohta on siis pullaa.

Koska itse olen ihan yhtä paljon töllön uhri kuin lapsenikin, alkoi minun puolestaan tehdä mieli biscottia. Katselimme nimittäin eilen illalla jakson varran komisarius Montalbanoa, ja vaikkei hän biscottia syönytkään, aion minä syödä.
Ja vaikkeivät minun biscottini luultavasti ole yhtään italialaisia, ne ovat kuitenkin maailman parhaita. (vaatimattomuus on pahe)

Ohje on kähvelletty ties mistä ja yhdistelty parista-kolmesta eri ohjeesta. Kyllä on parasta. Sopii kahvin kanssa. Voi dipata maitoon (kauhukolmikon tyyli) ja on aivan pätevää myös erilaisten jälkiruokaviinien kanssa (esim. port)

Ihan parhaat biscottit

5 dl vehnäjauhoja
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa

2,5 dl sokeria
125 g voita
1 kananmuna
1 keltuainen
vanilliinisokeria
sitruunan kuori ja yhden sitruunan mehu

Ensin kuivat aineet yhteen, sitten nypitään sekaan kosteat aineet, taputellaan pellille kaksi litteää pötkelöä (huomatkaa tämä varsin ammattimainen ote asiaan!), paistetaan 180 astetta, noin puoli tuntia, leikataan siivuiksi ja paistetaan uusiksi. ...ja ainiin, ne pitää kääntää tässä välissä: leikkauspinta ylöspäin!

Biscotti tarkoittaa kahteen kertaan paistettua (eli korppua). (huomatkaa myös tämä hieno kielitieteellinen osio!) Englannin sana bisquit on samaa kantaa. Ja alkuperä on luonnollisesti latinassa, tuossa kielistä jaloimmassa. Kuten kaikki tiedämme, alkuosa bi merkitsee kaikenlaista kahteen viittaavaa.

Joskus tiedetään käyneen niin, että onpi hötkyilty paistamisessa, ja on pitänyt paistaa kolmeen kertaan. Jolloin lopputuotos on luonnollisesti triscotti. Mutta hyviä olivat nekin.

Kohta on siis myös biscottia (ja kahvia)

Ja koska olen ollut jonkinasteisessa leivontahepulissa, on jääkaapissa myös omatekoista daimia, joka on ätömakeaa, mutta aivan oikean makuista. Ja josta kauhukolmikko on myös hepulissa.

Kohta siis vain herkutellaan.

Päivän ruokana tänään possupata, täytetyt kesäkurpitsat (sekä sieni- että vegetäyte) ja salaatteja. Jälkkärinä kaikkea ylläolevaa makeaa.

2 kommenttia:

  1. Mie kun asuisin lähellä, ninolisin teillä aika usein syömässä .
    Kyllä, totean tätä lukiessani taas niin.

    Kumma,kuink atuon nuorison saa millaisesta hankalasta ikävaiheesta riippumatta tahansa innostumaan aina tuohon leipomiseen ja siitä syntyvään tulokseen.
    On oikeasti aika ihana juttu.

    Mansessa meinaa paistaa aurinko, joten ei huono päivä.

    vintti

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa vaan; todellisuus on tarua kummallisempaa... ;)

    VastaaPoista