verstaselämä on pistänyt ulkoisen aparaattini jumiin. Ja mitä ilmeisimmin jumia lisäävät sauvakävelysauvojen onnettomat tassut; tekniikka tökkii.
Minkä takia käpälä. Ja niska. Ja oikeastaan ihan joka paikka.
Täydellisen itsekkäin vaikutusperin päädyin laahaamaan kauhukolmikon eilen uimahalliin. (kiitoskiitoskiitos sille kaupungin päättäjälle, jonka mielestä sisähallin voi avata jo nyt!)
Ensin se oli tietysti ihan tyhmää.
Miten voi vesi olla aina niin märkää ja kylmää? Ja vielä molempia yhtaikaa?
Enkä sitä paitsi edes muistanut miten uidaan, vaan meinasin mennä pohjaan tostanoinvaan humps.
Alkoihan se sentään sujua.
Ja muistin vielä senkin että kuuman saunan päälle - niin inhaa kuin se onkin - pitää ottaa reilun viileä suihku, niin seuraava yökin on pelastettu.
Hyvä olo.
*
Miksei aina ole loppukesä?
Keksin eilen kaikkein parhaan jälkiruuan: tuoreita vadelmia, mansikoita ja pensasmustikoita.
Ei kuulkaa ihminen muuta tarvitse elämässään kuin kipollisen niitä ruuan päälle.
Kyllä varmaan tavallinen mustikkakin käy, mutta pensasmustikassa on mukavampi suutuntuma. Ja se on mukavasti jälkiruokaisen makea, kun taas villimustikka on niin villi.
Söin tuoreita vadelmia ja pensasmustikoita myös iltapalaksi jogurtin ja rahkan kanssa. Sekä aamupalaksi. Mutta kyllä olisivat olleet parempia ilman jogurttia ja rahkaa.
Läpi talven syön pakastemarjaa, mutta ei se ole sama asia, varsinkaan kun olen säilönnässä keskusliikkeiden armoilla: meillä ei ole tarpeeksi isoa pakastinta.
Loppukesä on niin ihanan aistillinen.
Vadelmat
Mustikat
Tomaatit
Sipulit
Vadelmat
Vadelmat
Vadelmat....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti