nörtinpoikanen?

Tänä aamuna bussissa.

Minä: "mitäs sulla on tänään luvassa?"
Isoveli: "bilsaa, kotsaa ja geografiaa"
Minä: "maantietoa. Se on maantieto"
IV: "Joo, mut geografia on paljon parempi sana"
M: "et kyllä käytä sitä. Et ainakaan muiden ihmisten kuullen. Se saa sut kuulostamaan 20-luvun herrasmieheltä"
IV: "kaveritkin oli sitä mieltä että geografia on paljon kiinnostavampaa kuin maantieto"
M: "mä kiellän sua käyttämästä sitä sanaa. Paitsi jos sulla on ruokokävelykeppi ja olkihattu. Ja raidallinen pellavatakki."
IV: "mut.."
M: "EI. Maantieto. Se on maantieto"
IV: "mut..."
M: "ja sliipattu tukka"
IV: "mut jos se tukka on olkihatun alla eikä kukaan nää?"
M: "EI. Maantieto."
IV (hyvin nopeasti): "geografiassa piti opetella maanosat"
M: "ok. No sulla on sit varmaan myös algebraa, lingvistiikkaa ja filologiaa, ja tota huushollausta?"

Isoveljen silmät alkavat sädehtiä huolestuttavasti. Voi grrrr. Kuka fiksu sille meni tuon geografiankin opettamaan, kysyn vaan? (se sama, joka äidillisen pedagoomillisena avasi lukujärjestyksen saloja, grrrrr. Milloin oikein opin?)

*
IV: "meillä on 45 minuuttia ruokatuntia."
M: "no sehän on hyvä. Saa syödä ihan rauhassa."
IV: "ihan naurettavaa. Jos syömiseen kuluu viistoista minuuttia, niin me voitais mennä jo paljon aikaisemmin jatkamaan opiskelua"

Ai mitenniin motivoitunut?