tiistai 21. elokuuta 2012

Verkkainen kokkiflow

Tiistain ruoka-plään: jämiä.

Tulen ajoissa kotiin - sain pomolta kyydin lähitienoille. Pikainen vilkaisu lukujärjestyksiin kertoo, että nälkäiset ovat tulossa ja talossa puoli neljän tietämillä.
Minulla on siis kaikki maailman aika ja jääkaapissa kaikenlaista mukavaa.

Aloitan leipätaikinasta: reilut kolme desiä vettä, suolaa, siirappia. Pari desiä kaurahiutaleita, huiskaus ruislesettä ja reilun desin verran grahamjauhoja. Vehnäjauhoja sopivasti ja sekaan pari teelusikallista kuivahiivaa. Lykkään margariinikikkareen mikroon sulamaan.
Vaivaan ja jätän kohoamaan.

Takaisin jääkaapille. Ankaraa pohdintaa.
Jääkaapissa on
- muutama siivu kinkkupizzaa
- puolitoista annosta pestokanalasagnea
- annoksen verran tomaattikeittoa
- muutama valmiiksi keitetty peruna ja jotain ehkä käyttökelpoista lihantapaista
Kaikki lapset syövät pizzaa, Isosisko syö luultavasti keittoa ja Isoveli lasagnea. Pikkusiskolle saattaisi maistua paistettu peruna. Tai sitten pyttipannu.

Jääkaapin viheryksiköstä löytyy puolikas kukkakaali, pieni varhaiskaalin puolikas, keltainen paprika, pieni kesäkurpitsa ja iso pussillinen pieniä porkkanoita. Ja tietysti sipulia ja perunaa, sehän nyt on selvä.
Kaikki tiskipöydälle.

Kasvisten ääreen: Ihana kasvislisuke /pääruoka meille aikuisille.
Paloitellaan kesäkurpitsa, paprika, pari sipulia ja muutama porkkana.
Vuokaan.
Päälle oliiviöljyä, ripsautus suolaa ja kuivattua rakuunaa.
Uuniin, pariinsataan asteeseen noin tunniksi.

Takaisin kasvisten ääreen.
Hienonnetaan yksi pienehkö sipuli. Tarjoiluastiaan, perään ihan aavistus sokeria.
Otetaan suunnilleen yhtä paljon porkkanaa. Ne pitäisi oikeastaan raastaa, mutta en viitsi tehdä tiskiä. Kuorin porkkanat ja silppuan ne veitsellä mahdollisimman pieneksi.
Puolitan varhaiskaalin ja silppuan sen.
Tarjoiluastiaan.
Päälle reilu ruokalusikallinen valkoviinietikkaa, sopivasti majoneesia ja pienenpieni turskaus sinappia. Sekoitetaan.
Jääkaappiin vetäytymään.
Kaalisalaatti on valmis.

Takaisin kasvisten ääreen.
Ostin viime viikolla perunasedältä valtavan pussillisen pieniä makeita porkkanoita.
Kuorin niitä ainakin zviljoonan ja teen tikkuja. Tarjoiluastiaan ja jääkaappiin.
Paloittelen yksinäisen kukkakaalinpuolikkaan. Tarjoiluastiaan ja jääkaappiin.
Työtasolla on kurkunpätkä: tikuiksi ja jääkaappiin.
Jääkaappiin on jemmattu purkki kermaviiliä odottamaan juuri sitä hetkeä jolloin jaksan palotella zviljoona porkkanaa. Kermaviilin sekaan dippikastikeainekset ja koko hoito jääkaappiin maustumaan.
Dippikasvikset valmiit.

Takaisin leipätaikinan ääreen.
Voitelen leipävuoan ja kippaan taikinan vuokaan toiselle nousulle.

Pahus! Pyykit piti muistaa!
Häädän närkästyneen kissan pesukoneesta ja työnnän tilalle koneellisen verran pyykkiä.

Takaisin kasvisten ääreen.
Pesen muutaman perunan ihan kaiken varalta. Kattilaan odottamaan.

Takaisin kasvisten ääreen.
Tuijotan murhaavasti puolinahkeaa salaattia joka sekin lymyili jääkaapissa.
En jaksa innostua.
Nappaan työtasolta tomaattia. Kuutioin, maustan oliiviöljyllä ja yrteillä (=pizzamauste).
Jääkaappiin odottamaan.

Enää jälkiruokapohdinta.
Pesen rasiallisen viinirypäleitä. Löydän jääkaapista viime perjantaille hankitun kaupan valmisrahkan.
Rypäleitä ja rahkaa.
Ja kuivahtaneita kakunsiivuja viikonlopulta.

Siirryn jämälämmitysosastolle ja pöydänkattauspuuhiin.

5 kommenttia:

  1. Sä olet arkiruoan jumalatar!!!!! Tämän taidon kun osais. Mä niin rakastan näitä postauksia. TEE KIRJA!

    pinkki

    VastaaPoista
  2. Olen sanaton. Rajaton kunnioitukseni!

    VastaaPoista
  3. Jestas, miten sä JAKSAT! (Mä hyydyn yleensä jo kolmannen porkkanan kohdalla, mutta että zviljoona!)

    Meidän arkiruoka ei juuri koskaan (= no, ei TOD IKINÄ) sisällä mitään itsetehtyä leipää tai coleslaw'ta. Meidän arkiruoka on valitettavasti Atrian pinaattiletut.

    VastaaPoista
  4. Ruoan kanssa pelaaminen on kivaa. Hienoa- ja tuon kaltainen pyöritys antaa ihmeellisen voimaantumisen ja yhteneväisyyden tunteen. Kun melkein ei mistään pyöräyttää hurjasti vaikka ja mitä ( ja vielä hyvää) on se semmottinen juttu,että voi päivää.
    Sie olet hyvä siinä.

    Miusta se,että saa kaiken hyödynnettyä jääkaapistansa, ja naamioitua sen syötäväksi on taitolaji, joka voisi olla olympialaisissa!

    VastaaPoista
  5. vintti, pinkki ja laura: kiitos! Tällainen rauhallinen kokkiflow on ihanan itsekeskeinen hetki!

    Mirka: mulla on aikaa. Tai siis osapäivätyö ja aikaa. Kyllä joskus tulee takaisinmaksun aika - minulle: siinä vaiheessa kun sinä vietät lokoisia eläkepäiviä jossain etelän auringossa askarrellen ja siemaillen jotain ihanaa, olen minä edelleen tässä samassa jumissa...

    Ja sitä paitsi, minä en askartele ikinä. Ikinä. En edes vessapaperirullista :) Enkä tee itse vaatteita.
    Enkä sisusta.
    Enkä rouhi puutarhassa. Tai sienestä ja marjasta.

    VastaaPoista