se pyörii

kelloradio pärskäyttää aamun uutiset aluilleen. En uskalla jäädä kuuntelemaan otsikoita, parasta nousta heti.
Kompuroin vessaan kissan yli. Se on parkkeerannut itsensä jalkoihini.

Kompuroin keittiöön kissan yli. Nyt se on parkkeerannut itsensä vessan oven taakse, eikä älyä väistää. Siitä on kai kesän aikana tullut kuuro.
Puurokattila kuumenemaan. Mitäs siihen puuroon taas kuuluukaan laittaa? Vettä? Hiutaleita? (hups, tulipa paljon!)
Kahvinkeitin. Vettä sinnekin. Ja mutua pussiin. (saisikohan jostain kestosuodattimia?)
Appelsiinit jääkaapista. Surr Isoveljen lasiin puolitoista hedelmää. Surr Isosiskolle ja Pikkusiskollekin. Ja greipit meille aikuisille.
Kompuroin kissan yli roskikselle. Nyt se on parkkeerannut itsensä siihen. Eikä väisty vaikka tempaisen vaunun rytäkällä auki.

Hyvät huomenet Pikkusiskolle. Pikkusisko rutisee. Ei pysty millään nousemaan.
Hyvät huomenet Isosiskolle. ("no joojoo, mä olen jo hereillä!")
Hyvät huomenet Isoveljelle. Silmät aukeavat ja painuvat uudestaan kiinni.
Hyvät huomenet uudestaan Pikkusiskolle. Melkein itkettää, ei millään jaksa nousta.
Ja uudestaan Isoveljelle. Pää nousee tyynystä.

HraH harjaa hampaitaan. Isosisko jonottaa vessan ovella. ("täällä on jono!")
Kompuroin Pikkusiskon huoneesta keittiöön kissan yli. Jakelen puuroa lautasille. Muistan tursotella hillotaideteokset jokaiselle. Kesän aikana on tullut toistuvia valituksia siitä, etten enää ikinä tee hillotaidetta. Ennen oli "aina" hillotaideteokset.
Isosisko saa itsensä pöytään asti. ("miks mulla on näin paljon puuroa?")
Pikkusisko kääntää kylkeään.
Isoveli pääsee pöytään.
Pikkusisko kitisee. ("joojoo, mä olen jo kääntynyt!")

HraH lapioi puuroa lautaselleen. Isoveli puhaltaa mehulasiinsa ("onksun aina pakko tehdä noin" "joo, muuten siinä on sakkaa") Isosisko sekoittaa lasiaan mielenosoituksellisesti lusikalla. ("sekoita!")
Pikkusisko laahautuu pöytään ja työntelee puuroaan edestakaisin.
Pääsen itse pöytään. Siemaisen mehua, silmät aukeavat vihdoin.
"Tänään on sit kylmä aamu. Farkut ja sukat. Kaikki! Ja Pikkusisko, liikunnantunnille verskat erikseen. Ne vihreät. Ja tossut. Ymmärrätkö. Nyt farkut. Sit verskat!"

Isoveli lopettaa puuronsa ja katoaa huoneeseensa.
Isosisko lopettaa puuronsa ja katoaa huoneeseensa.
Pikkusisko lopettaa ja kompuroi kissan yli huuhtomaan mehulasiaan. Nyt se on parkkeerannut itsensä tiskipöydälle, eikä hievahdakaan.

Minä syön. Maistan mehussa kirpeän greipin. Maistan marjat ja jogurtin. Hetken on seesteistä.
HraH tönii kissaa. "nyt se on taas ihan kuutamolla." Voiko kissalla olla on-off-dementia?
Isoveli ilmestyy eteiseen shortseissa. "FARKUT! Mä sanoin farkut! Ja kampaa pääs!"

Isosisko kiilaa Isoveljen hampaidenpesujonossa. Isoveli kiilaa minut hampaidenpesujonossa.
Pikkusisko haluaa letityksen etutukkaan ("onksun aina pakko laittaa ranskalainen?")
"Sä lähdet sitten puolelta. Isosisko, voitko katsoa että Pikkusisko lähtee puolelta. Sulla on noin vartti aikaa lukea."

Kiskon kenkiä jalkaan, takkia niskaan. "Isoveli, ota joku huppari päälle. Siellä on viileetä! Tytöt, jotain takkia päälle sitten. Isosisko, etsi nyt se takki valmiiksi! Pikkusisko, huppari riittää!"
Laukun tsekkaus.
Isoveli lähtee portaita alas.
HraH seisoo ovensuussa. "Onko sulla nyt kännykkä ja avaimet ja bussikortti" minä heitän vitsinä.
HraH pyörtää ympäri.

Bussi on täynnä. Tuijotan HraH:n selkää edessäni. Teeskentelen kuuntelevani uutisia korvanapeista. Oikeasti salakuuntelen Isoveljen ja kaverinsa juttuja.

3 kommenttia:

  1. Mie kaipaan noita aamuja välillä. Ihan älyttömästi. Miulle tuli hieman ontto olo lukiessa, tiedät varmaan- miksi.
    Nämä hiljaiset aamut ovat aivan ihania.
    Ja näistä puuttuu paljon.


    vintti

    VastaaPoista
  2. Yksis: tasoissa ollaan! Minä hikoilen aina kun luen teidän elämästä! Respect!

    vintti: vaikka omissa aamuissa on kieltämättä sellaista hiljaista yleellisyttä, on näissä tohinoissa vielä enemmän. Voin vain etäisesti kuvitella, kuinka paljon niitä sitten joskus kaipaa...
    !!!!!!!!

    VastaaPoista