helouviinikriisi

Viikko on hurissut ohi tavanomaisia latujaan, kriisiä kriisin perään, luonnollisesti.

Kriiseistä suurin oli ilman muuta Pikkusiskon helouviini-kriisi, minä kun en ole mikään hallouwiinimyönteinen hahmo, enkä mitenkään jaksaisi kovin suurella sydämellä noihin kekkereihin paneutua.
Ihan avoimesti tunnustan, että olen oikein kaivamalla kaivanut itselleni hallouwiinipoteron jossa lymyilen synkeissä ahdasmielisissä ajatuksissani.

Pikkusiskon pitää viedä kouluun karkkia viidellä eurolla ja ippeen kolmella, yhteensä siis kahdeksalla eurolla. (ainakin sillä lapsella on matikka hallussa!)
Minun ahtaassa mielessäni kolmenkin euron karkkinyssäkkä on ihan liikaa, varsinkin kun on kyse Pikkusiskon kokoisesta ihmisestä. Kahdeksalla eurolla saa luultavasti karkkia enemmän kuin mikä on lapsukaiseni elopaino. Ja joka tapauksessa enemmän kuin mikä on hänelle hyväksi.

Vielä enemmän vastusta on ollut naamiaisasusta. Olisi pitänyt saada olla vampyyripaholaislepakko. Ja siis nimenomaan semmoinen vampyyripaholaislepakko, jonka naamiaisasu olisi hankittu jostain kaupasta. Semmoinen ihan oikea puku.
Minähän en latin latia pistä sellaiseen keinokuituhirvitykseen.
En.
Enkä varsinkaan mihinkään vampyyripaholaislepakkoon. Ei minun pieni tyttöni. Todellakaan.

Kiertelin tiimarit ja vastaavat ja yritin löytää lähinnä sopivan kompromissin: sellaisen jonka itse voisin hyväksyä ja joka kuitenkin olisi riittävän kammottava ja hirvittävä ja naamiaisasumainen.
Jonkun roinapuodin hylkiöhyllyltä löytyi lila hämähäkkipanta ja samanvärinen hämähäkkinaamari. Kotona kaivettiin kaapista mustat sukkikset, musta paita ja musta minimekko ja kruunattiin kokonaisuus itsevirkatulla mustalla paljetteja säkenöivällä hartialiinalla (hämähäkin seitti /lentohämähäkin siivet)
Riittävän hirvittävältä näytti ja lapsukainen vaikutti ainakin aamulla tyytyväiseltä. ("toivottavasti kellään eioo samanlaista")

Karkkikriisin ratkaisin ostamalla normipussillisen aakkosia. Tiedättekö paljonko sellaisessa normaalikokoisessa pussukassa on karkkia?
Yli kolmesataa grammaa. Kol-me-sa-taa! Pikkusisko ei syö mitään kolmeasataa grammaa. meillä muutenkin syödään arkielämässä aika vähän karkkia, enempi herkutellaan kaikenlaisilla leipomuksilla.
Että hyvää koulupäivää vain, kaikki opettajat ja koulukeittiön henkilökunta myös!
Annostelin pussillisesta kolmanneksen Pikkusiskon mukaan ja työnsin pussinjämät ruokakaapin ylimmälle hyllylle hernekeiton taakse piiloon. Niillä suoriudutaan vielä yksistä pikkujoulukekkereistäkin.