On jo ovella

Joulupuu on rakennettu,
on villiä melskettä, helinää helskettä.
Äiti on laittanut kystä kyllä
ja lapsoset - nuo rakkaat punaposket - roikuu kuusen oksissa.
(ne piilottivat toinen toistensa lahjapaketit kuuseen)

*
Käpälästä huolimatta (tai kukaties siitä johtuen) olen ihan rento vain. En sitten tänä(kään) vuonna kuurannut jalkalistoja hammasharjalla.
Mutta väliäkö sillä, näyttäisi tulevan joulu silti vääjäämättä.

Lintukodon rappiksessa vietettiin eilen talon yhteisiä joulun vastaanottajaisia: kaikki pikkumummoset rollaattoreineen kokoontuivat sinne, ja yläkerran setä keitteli glögiä. Lapset söivät ainakin sata piparia ja sitten laulettiin yhteislauluja. Aika metkaa.

*

Pikkusisko on ainakin viiteentoista kertaan vakuuttanut että tämä on paras joulu ikinä.
Niinpä murmeliini, niinpä - ne tulevat vuosi vuodelta paremmiksi.

Keitimme eilen fudgea joululaulujen tahtiin.

"... suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu..."

vähältä piti, ettei tullut suolavesifudgea siitä.

*
edit myöhemmin:

"kas kuusen latvassa..."
ylen taiteellinen asetelma nurinkurisine joulupukkeineen

5 kommenttia:

  1. Hyvää joulua sinnekin päin!

    VastaaPoista
  2. Rauhallista ja rentouttavaa joulua sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  3. Joulupukki nurinperin ei ole huono se.
    MInä kaipaan omaan kotiin viettämään joulua, sanon vaan.
    Tarkoitan,että jos joulua viettää- se olisi kiva viettä omassa kotona. Muualla viettäessä on hieman toisaikainen olo.
    Ja tätä en voi kirjoittaa omassa blogissani,ehkä, sillä tytär lukee sitä.
    Jouluhan ei ole ihan minun juttuni.
    Eikäole nytkään.

    Tuo fudge kuulostaa ihanalle. Nam. Me tehiin lapsena joulunameja ites. Ne on niin parhaita!

    Ihastuttavia yhdessäolon hetkiä sinne, Marika.

    vintti

    VastaaPoista
  4. Ihana tunnelmakuvaus. Parasta joulua ikinä sinulle ja koko perheellesi :) !

    VastaaPoista