maanantai 8. huhtikuuta 2013

miten aina voi olla maanantai?

No jaa, tiettyä lohdullisuutta itse asiassa on siinä, että kompuroin ylös ja syöksyn tuttuihin aamurutiineihin.

Ihan plääh on yleinen säätila: bussikortti on käytetty loppuun eikä pyörällä tänään ollut asiaa liikenteeseen. Höh ja pöh sille.
Ja sitten höh ja pöh sille, että jälkimmäinen opiskelupäivä oli oikeastaan ihan turha. Harmittaa laahautua maailmalle leikkimään ideariihtä. Se on niin nähty juttu.

*

Viiltävä analyysi feissibuukista:
olen nyt ollut feissibuukissa päätähuimaavat kolme tai neljä kuukautta. Päätin etten yhtään mitään etsi kavereita, vaan katson löytääkö kukaan minut.
Ei ole löytänyt.
Kukaan ei leikimunkaa.
Toisaalta se koko feissi on ihan vinkeä juttu, käly laittelee kivoi kuvei maailmalta.
Toisaalta se on vähän kummallista. En oikeastaan ole ihan niin kiinnostunut ihmisten elämästä. Tai siis tavallaan on ihan metkaakin kurkistella ja tirkistellä, mutta toisaalta se on kyllä vähän triviaalia.

Mutta se joka väitti että kaikki elämä on siellä, on kyllä ihan väärässä. Yhtään en ole tullut elävämmäksi.
Enkä oikein jaksa etsiä mitään.

Viiltävä analyysi osa 2
En tasan liity siihen populaariin ennenaikaisvauvaryhmään.
Pikkusisko painoi syntyessään 5 g vähemmän. (läl-läl-lää!)
Eikä tasan ole keskosuus tabu. Se että joku ei ole siitä kuullut, ei tee asiasta tabua. Tai siinä tapauksessa vaikka formulat on tabu, koska minua ei voisi vähempää asia kiinnostaa, enkä ole niistä oikeastaan mitään kuullut.
Ja kyllä semmoista niin pientä ja näkymätöntä pitäisi vielä suojella, ei semmoista saa valjastaa edes noin hyvän ja merkittävän asian mannekiiniksi.
Sitä paitsi, eiköhän riittävän varustetason ylläpitäminen ole kuntayhtymien ja sairaanhoitopiirien asia. Toivottavasti ainakin.
En tiedä, koko ryhmä herättää minussa ihan valtavaa ärtymystä. En oikein osaa määritellä miksi.
Jos joku aikuinen haluaa tehdä hyväntekeväisyyttä omalla vaivallaan, antamalla kasvot vaikka syövälle, se on puolestani ok  - mutta jotenkin tuntuu vähän pelottavalta ja huolestuttavalta valjastaa oma syntymätön kuvien kanssa tällaiseen tehtävään.

Olen itseasiassa niin kypsymätön ja kapinahenkinen muutenkin että boikotoin kaikkia sellaisia ryhmiä, joihin kaikki muut liittyvät riemusta kiljuen kansallisen yhteenkuuluvaisuuden tunteen pauhatessa korvissa.
Varmaan justiinsa siksi kukaan ei leikikään munkaa.

Viiltävä analyysi osa 3
Olen silti niin outo, että jään sinne faassiin hengailemaan.

*

Täytän ihan kohta vuosia.
En ole vieläkään pystynyt päättämään, juhlinko sitä jotenkin ja jos, niin miten.
HraH ehdotti, että pidettäisiin curlingsynttärit, mikä oli minusta tosi hauska idea. Mutta kun ei ole curlinghallia meillä näillä nurkin.
Sitten se ehdotti että pidetään keilajuhlat, mutta niistä en innostunut.
Sitten se sanoi että mites olis snooker, ja minä sanoin että joo. Ja sitten mietin kaikkia niitä suunnilleen kahta tai kolmea naispuolista ystävää, jotka äkkiä pystyin keksimään, että mitä ne mahtavat asiasta ajatella.
No, minulla, hraH:lla ja sen kavereilla olisi tietysti tosi hauskaa.
Vaikka kyllä en osaa yhtään snookeria. Mutta olisi kiva hengailla vaan. (muistin hamailta opiskeluvuosilta kun pelasin yhden kaverin kanssa. Se sai pisteitä jos se onnistui lyönnissään niin kuin se etukäteen ilmoitti; minä sain pisteitä jos sain edes joskus jonkun pallon liikkeelle. Oli hauskaa. Se voitti.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti