maanantai 13. toukokuuta 2013

kuumeinen touhuilu

kaikista elämistäni äitipäivistä elämäni pahimpia, tai parhaimpia - en tiedä - ovat Pikkusiskon sairastelupäivät.
Siinäpä nimittäin elämäntilanne, joka antaa täysin uuden sisällön sanaparille kuumeinen touhuilu.

Lauantaina muu lauma lähti auttelemaan mammaa pihahommissa, minä ja Pikkusisko jäimme viettämään potemispäivää.
Ajatelin että voisin joutessani pestä vaikka Isosiskon huoneen ikkunan.
Vain yhden ikkunan.
Pikkusiskon piti levätä.
Aloin leppoisasti keräillä kasaan ikkunanpesuvälineistöä.

Kun kävelin sanko käpälässä huoneen ohi, potilaasta näkyivät vain jalat sängyn alta. Pikkusisko oli tullut siihen tulokseen että juuri nyt on oikea hetki toimittaa suursiivous huoneessa.
Sain verhot alas ja vein ne kylpyhuoneeseen.
Kylpyhuone oli käsittämättömällä tavalla muuttunut pyykkitantereeksi. Pikkusisko oli tullut myös siihen tulokseen että lakananvaihto on aivan välttämätön. Juuri nyt.
Latasin pesukoneen.

Sain ikkunat auki. Jostain kuului murinaa ja marmatusta.
Hinkkasin uloimman ikkunan kiireellä puhtaaksi ja menin katsomaan mitä on tekeillä.
Pikkusisko oli kadonnut pussilakanan sisään puhtaiden liinavaatteiden asennuspuuhissa. Kaivelin esiin hikisen ja kiukkuisen lapsen ja ravistelin peiton kohdilleen.
Menin jatkamaan ikkunanpesua.

Pikkusiskoa alkoi väsyttää siivoaminen. Pesin ikkunaa ja pidin seuraa marisevalle lapselle, jonka mielestä prioriteettilistalla huomattavasti keskeneräistä ikkunaa korkeammalla on hänen huoneensa.
Sain ikkunan valmiiksi. Tyhjensin ja täytin pesukoneen.
Yhtäkkiä huomasin ottavani alas verhoja ja peseväni ikkunaa Pikkusiskon huoneessa.
Tyhjensin ja täytin pesukoneen.

Huomasin järjestäväni huonekaluja uuteen järjestykseen Pikkusiskon huoneessa.
Huomasin raivaavani pois vaatteita Pikkusiskon huoneessa.
Tyhjensin ja täytin pesukoneen.

Järjestelin leluja Pikkusiskon huoneessa.
Söimme välipalaa. Ihan epää, ne muut saavat mamman luona makkarakeittoa. Niin väärin. Soitimme mummille, mammalle ja isälle. Makkarakeittoa tänne myös!
Totesin että kaipa tällä samalla sykkeellä saan kuntoon vielä Isoveljenkin ikkunan. Pesin sen ja pidin seuraa väsyneelle ja marisevalle lapselle.

Kotiväki soitti, ovat tulossa.
Pikkusisko juoksi ikkunaan katsomaan. Missä ne ovat ja makkarakeitto?
Tyhjensin ja täytin pesukoneen ja pesin keittiön ikkunan.
Missä viipyy makkarakeitto? Ja isot. Ihan tylsää.
Muu lauma tuli kotiin. Olin hikisempi kuin puutarhatöitä paiskinut hraH.

Tein pizzataikinan, menin kaupunkiin ("mun huoneeseen tarvittaisiin uudet verhot", sanoi arvatkaakuka). Ostin verhoja, en niitä mitkä olisi pitänyt. Enkä mennyt kahville.
Tulin kotiin, ripustimme verhoja kaikkiin mahdollisiin huoneisiin.
Teimme pizzaa ja söimme.

Sunnuntaina muu lauma meni äitienpäivävisiitille anoppilaan.
Katsoimme Pikkusiskon kanssa E.T:n ja minä kokosin samalla neljä valokuvakirjaa kaikista niistä noin miljoonasta kovalevyllä olleesta kuvasta, joiden takia olen kärsinyt hirvittävää valokuvausangstia. Muistikortti on ihan täynnä.
Elokuva päättyi.
Katsoimme kaikki valokuvakirjat.
Tein vielä pari lisää.
Pikkusisko kysyi minuutin välein koska ne tulevat ja tuovat pullaa.


*

Muistin äkkiä, että viime keväänä muuton alla Pikkusisko sairasteli pari päivää. Ne olivat koko muuttorupeaman tehokkaimmat raivauspäivät.
Pikkusiskon sairastaessa on nimittäin tasan kaksi vaihtoehtoa. Touhuta itse koko ajan kuumeisesti ellei ole joutunut vedetyksi mukaan johonkin absurdiin touhuiluun. Tai sitten täytyy tainnuttaa lapsi lakkaamattomalla virralla huonosti tehtyjä elokuvia ja pelejä, joista iskee läpi kaiken tunkeva aivokooma vaikka niitä ei edes katsoisi itse.
Touhuilu on yleensä parempi vaihtoehto. Työpäivän verran leffasoopaa lannistaa vahvemmankin naiseläjän.


Nyt olemme olleet kahdestaan viisitoista minuuttia. Apua! ("pitäisikö äiti sunkin saada nintendo? kato tätä kuvaa? sä kirjotat tosi nopeesti. Mun pitää ottaa vielä kaheksantoista kuvaa sit on neljäsataa. miten kirjoitetaan zakinthos.")


Puolen vuoden päästä minun pitäisi uskaltaa jättää se yksin kotiin potemaan.
En tiedä kumpi on pahempaa. Olla täällä tapahtumien polttopisteessä, vai olla puhelimen päässä.


*

Ja sainko mitalia äitienpäivänä, kysyn vaan?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti