maanantai 6. toukokuuta 2013

perjantaiplääh - osa 2

kyllä ei kuulkaa viikko ala hyvissä merkeissä kun on koko yön elänyt siinä varmuudessa että kohta koittava aamu on perjantaiaamu.
Kun kelloradio toivottaa että hyvää alkavaa viikkoa ja tänään on maanantai toukokuun kuudes, on alakulo aika lähellä.

Onneksi aurinko paistaa.
Onneksi on lämmintä.
Onneksi viikonlopun työkeikka meni hyvin.
Onneksi on ihan hyvä mieli.

Pyöräkellarissa fillarin vieressä parkissa on hieno härpäke, synttärilahja (kiitos äiti ja isä!). Mahtikuntoiluapuväline! Vasta yhden taipaleen olen potkutellut, mutta löysin heti ainakin sata uutta ja aiemmin tunnistamatonta lihasta (auts!). Sykkeet nousivat mainiosti ja hiki lensi.
Lenksaaminen ei oikein ole tänä keväänä oikein lähtenyt käyntiin, mutta tällä menopelillä saan hien pintaan jos niin haluaa.
Pyöräily on ollut ihan yllättävän mukavaa ja siedettävää muutenkin. Kunnon tamineilla en ole kertaakaan kastunut enkä palellut, ja jos matkanteko tylsistyttää, pistän luurit korviin ja kuuntelen äänikirjaa tai radiota.
Mutta parasta on se, kun muistutan itselleni: "ei ole kiire. Minulla on kaikki aika maailmassa." Se on tervettä, ja terveellistä. Rauhoittavaa.
Ei ole kiire.
On kaikki aika maailmassa.
Huomenissa potkutellen verstaalle, ehkä. Tänään tulin perinteisellä.
Isosiskon mielestä koko juttu on aivan nolo.

*

Kyllä niin on hetkiä, jolloin tekisi mieleni olla besser ja wisser.
Olisi maailma paljon parempi paikka jos kaikki tekisivät niin kuin minä sanon, uskokaa pois.

Menisin ja pistäisin järjestykseen koulut ja opettajat ja lapset ja aikuiset ja muutaman muun jutun vielä siinä sivussa.

Kyllä on kumma etteivät järjen ääntä kuuntele.

*

Pizzalauantain parhaat.
Juteltiin koulunkäynnistä ja todistuksista. Kauhukolmikko epäili, että olen väärentänyt ylioppilastodistukseni. (millaisena ihmisenä ne oikein minua pitävät?)
Totesin, että se taitaa olla setelipainossa tehty, ei sitä voi väärentää.

"niin, rahanväärentäminen on laitonta. Mutta sä voisit äiti tehdä omia kolikoita, semmosia missä on sun oma kuva"

Juttu ryöstäytyi käsistä totaalisesti. Meidän perheen tulevaisuus on kuulemma sen varassa, että alan jossain kotimme uumenissa lyödä viiden sentin kolikoita, jotka koristan omalla uljaalla profiilillani.
Odotettavissa keltaisen lehdistön lööpeissä lähiaikoina: "Poliisi pääsi oudon rikossarjan jäljille. Yritti maksaa perheen viikko-ostokset viisisenttisillä. Laaja väärennysrinki kärähti kruunapuolen kuviin"

Ja "Ette te voi siitä mua syyttää - vetoaa puolustus. Se oli vahinko"

Nuoriso pohtii nyt kuumeisesti, kummalta puolelta olen enemmän edukseni.
Jee.

4 kommenttia:

  1. Hih, kinttupolku 5-senttisiä. Mä haluan heti yhden keräilykappaleen :)

    VastaaPoista
  2. Toi on nätti kuin mikä! Kuinka korkealla siulla on tuo astinlauta maasta? Se jotenkin mittaroi,kuinka tuo polvi taipuu, ja kolisee tuohon tankoon. Miun on hankala ollut saada polveen oikeaa kulmaa, tai jalalle oikeaa taittoastetta.
    Himputti,taas tekniikkalaji.

    Kivaa, kyllä!

    Sellainen huivi olisi kiva, isot aurinkolasit, ja lliuhuva pallokuvioinen hame tuon kanssa.

    VastaaPoista
  3. Kepponen: varaan sulle oman säkillisen kotirahapajalta heti, kun saan bisnekset pyörimään :)

    Yksis: on makee, ja tehokas! Tykkään.

    Vintti: enpä ole huomannut ottaa mittaa, voisi olla ehkä hiukan matalammalla - mutta ottaa nyt jo kiinni kynnyksiin.
    Mulla oikea jalkaa potkaisee oikein mallikkaasti, vasemman kanssa täytyy tekniikkaa hakea. Ihan hirmuisiin vauhteihin en vielä pääse.
    Jos haluaa huippuvauhdit, täytyisi vissiin laskea myös tankoa?

    Tätityyliin taitaa sopia tuo pallohame - minähän en myönnä täti olevani ;)

    VastaaPoista