viikonlopun jäljiltä

Lauantaikriisi

Lauantai näytti ensin todella heikolta tuotokselta, kertakaikkiselta maanantaimallilta. Minulla oli plään, joka ei yhtään lähtenyt toteutumaan.
Siihen kuului siivousta ja leipomista ja kahvikutsupusaamista noin yleisesti. Jonkin verran ärtsyä ja karjua väistämättä. Ei yhtään omaa aikaa tai ajatusta.

Sehän plään keikahti nurin ja niskoin heti aamusta, kun Pikkusisko havaitsi vakavan puutteen kesäkenkävalikoimassaan: ei yhtään kelvollisia kesäkenkiä. Samaan aikaan hraH havaitsi puutteen kirjastoon palautettavien kirjojen joukossa: ei yhtään palautettua kirjaa.
Eipä muuta kuin plään uusiksi.
HraH:n kirjastosinnin olisin ehkä pystynyt vielä torppaamaan, mutta Pikkusiskon kenkäsinni on jotain ylitsepääsemätöntä.
Niinpä sitten roikuimme kruksikaupan ovessa heti aamutuimaan.

Mutta ah! Ja Voi! Pikkusiskon talven aikana kasvanut kavio ei sopinut yhteenkään kruksiin.
Paitsi ehkä johonkin todella ällöttävään vaaleanpunaiseen hörselökruksiin, jota ei kannattanut hänelle edes ehdottaa. Ja ah! ja Voi! Sain raivohulluuskohtauksen liikkeessä silmittömästi pauhaavasta jynkkäjynkkämusiikista ja sopimattomista kengistä.

Kenkähätätilanne oli kertakaikkisesti leviämässä käsiin (vaiko jalkoihin?) ja näin jo raivoisassa mielessäni sen tuhannen kenkäkaupan kierroksen jonka kurimukseen olin väistämättä ajautumassa. Suunnilleen näillä kohden oli hraH hoitanut kirjastosinninsä järjestykseen ja johdatti akuutisti kriisiytyneestä kenkähätätilanteesta kärsivän Pikkusiskon sekä sisäisesti raivohöyryävän vaimonsa maltillisesti urheiluliikkeeseen.
Kolmella kengänsovittamalla Pikkusiskolla oli tossut - ei kruksit - mutta tossut.

Viisitoista minuuttia lisää, ja ostoskorissa oli saippua, leivontasuklaata ja pakastevadelmia. Vielä viisi minuuttia ja hraH ja Pikkusisko olivat bussissa ja minä kirjastolla plaraamassa kalenteriani. (kas kummaa, raivohöyrylle löytyi joku selitys!)
Puoli tuntia lisää ja höyrysin pyöräilyn jäljiltä kotiin.

Isoveli oli urakoinut aterian, Isosisko oli siistinyt paikkoja ja pesukone oli lopettanut aamupyykkäyksen.
Istuin valmiiseen pöytään ja päivän suunta muuttui ratkaisevasti paremmaksi.
Yhteisellä lounaalla totesimme, että perheidyllistämme puuttuu vain punaruudullinen pöytäliina ja iso lasipurkki täynnä pikkuleipiä.

Saimme Isosiskon synttärikahvit järjestykseen, raivohulluus hellitti ja päivästä tuli oikeastaan ihan hyvä.
Mitä nyt Pikkusiskolla oli tietysti koko ajan kauhea kiire ulos, koeajamaan uudet tossut.

Sunnuntain huiput
- korispeli vanhemmat vs. lapset
- yhteinen lenksa - minä potkutellen, hraH juosten
- pyörälenksa tyttöjen kanssa
- nokoset
- kesälomahaaveilu

Viikonlopun heikot
- Pikkusiskolle täytyy kuitenkin jossain välissä hankkia jonkinlaiset sandaalit (se ei halua)
- ja teepaitoja
- myös Isosiskolle.