iltalenkillä

Potku- ja pyörälenksalla eilen Pikkusiskon kanssa.

Pikkusiskon pyöräilyvauhti sopi potkutteluuni täsmälleen: ei liian kovaa, ei liian hidasta.

Istuin aivan rannassa. "äiti, sun pitää nauttia elämästä!" (*)

Katselin kuinka satunnaiset aallot taittuivat.

Paras hetki.

Kun laiska maininki taittuu rantavedessä vaahdoksi.

Tai kun raivoisa hellittämätön meri paiskoo itseään yhä uudestaan ja uudestaan.

Se kuinka valo kulkee läpi taittuvan aallon.

Ja rantavedessä solisevien pyöreiden kivien ääni.

(*)Pikkusiskon näkemyksen mukaan elämästä nauttiminen tarkoitti hyytävässä rantavedessä kahlailua, mieluiten puolikelteisillään. Mahdollisesti myös kivien heittelyä, varpaiden kaivamista rantahiekkaan ja kaihoisia katseita kohti avantouimareita. ("koska mä mahdan heittää talviturkin?")

Omat näkemykseni elämästä nauttimisesta olivat lievästi tästä poikkeavia. Paitsi kivien heittelyä.

Heittelimme.
*tsup*

Pohdimme että rannalla voisi käydä vaikka joka ilta.

*

Tajusin illalla että kahden viikon päästä nuoriso on jo lomalaitumilla. Ei muuten mutta tuo ruokahuoltopuoli. Täytyy taas orientoitua saaveihin, sammiollisiin ja isoihin kasoihin.