maanantai 7. lokakuuta 2013

pizzasunnuntai

Lauantai on nykyään liian epämääräinen päivä. En saa siitä otetta.
Joku on koko ajan tulossa tai menossa.
Sunnuntai on paljon parempi.
Perinteinen pizzalauantai on syksyn mittaan muuttunut traditionaaliseksi pizzasunnuntaiksi, ja samalla ankeanvetelä sunnuntai-ilta on muuttunut Ihan Siedettäväksi.

Sunnuntaiaamuna lähdimme hraH:n kanssa metsään kävelylle. Me emme sienestä tai marjasta, emme geokätköile tai bongaile lintuja, kunhan nyt vain lähdimme.
Eksyimme ihanasti.
Meidän lähi(ö)metsässämme on peikkojen tassuttelupaikka ja metsänhenkien tanssipaikka, käsittämätön talo keskellä metsää, on ikiaikaisia jääkauden raapimia kallioita, on korpea ja suota ja kaikenlaista jännittävää. Kuulemma hirviäkin, onneksi hraH lupasi urhoollisesti suojella minua kaikilta puun takaa vaanivilta eläimiltä. (orava vaani aika ikävästi!)
Päätimme että heti seuraavana kirkkaana viikonloppuna pakotamme vastahakoisen nuorisonkin mukaan. Ja otamme vaikka eväät.

*

Kävimme Isosiskon kanssa keskustelun tulevista valinnaisaineista.
"kaikki meidänluokkalaiset on että ooo ranska on ihana ja mäotan ranskan. Mä kyllä en ota. Jos kaikki muut ottaa, niin mä en ota. Mä otan kreikan. Jos ei ole kreikkaa, niin en mene koko (ylä-)kouluun."
Ensin ajattelin että kunnallisilla päättäjillä on reilu vuoden verran aikaa kasvattaa koulutoimen budjettia niin paljon, että kreikkaa pystytään tarjoamaan valinnaisaineena näillä kulmilla. Mikäköhän valtuustoryhmä mahtaa ruveta ajamaan tätä pienen ihmisen asiaa?

Sitten ajattelin että on se niin äitinsä tytär. Ennen vanhaan kaikki ottivat saksan ("se on tulevaisuuden kieli") - paitsi ne, jotka eivät tee mitään sellaista, mitä muut tekevät. Ne ottavat venäjän. (kun ovat ensin ottaneet latinan - "eihän siitä ole kenellekään mitään hyötyä, paitsi jos rupeaa lääkäriksi." Se on kyllä elämäni paras valinta, latina siis, vaikka en ruvennutkaan lääkäriksi. Mistään ei ole ollut niin paljon hyötyä kuin siitä. Monessakin mielessä.)

*
 
Pizzasunnuntai-iltana aloimme pohtia, ottaisimmeko meille vaihto-oppilaan.
Lapset halusivat jonkun pienen. Minä sanoin, että ei kai siihen hakukaavakkeeseen voi kirjoittaa että mikä tahansa käy, kunhan on kääpiö.
Oikeasti ne vähän innostuivat asiasta. Ja mekin. Paitsi että mihin me sen laittaisimme? Sen täytyisi ihan oikeasti olla kääpiö.
Tänä aamuna ne ajattelivat, että olisi kiva ottaa egyptiläinen vaihtari. Olisi kiva mennä sitä lentokentälle vastaan. Se kuulemma kävelisi niin metkasti.
Sitten Isoveli ja Isosisko kävelivät peräkanaa egyptiläiskävelyä aamupesulle.
Eivät ole kovinkaan poliittisesti korrekteja nuo fiksut lapseni mun.


5 kommenttia:

  1. Totaalirepeäminen !! :D Ja luulen vaihto-oppilaista päättävän lautakunnan (?) jäsenet repeävät myös, jos laitatte hakuun kääpiön. :D

    VastaaPoista
  2. Juuri toissapäivänä koulun myyjäisissä kyselin äiti-kollegalta vaihto-oppilaista. Meillä kukaan muu ei vielä ole kamalan innostunut - ts. lähinnä mies ei yhtään, lapsethan innostuvat kaikesta - mutta jos rupeaisi pehmittämään. Kuulemma kannattaa ilmoittautua ajoissa (mitä se tarkoittaakin) että saa valkata parhaan päältä. Tosin meidän perheen kannalta se ei ole niin nökönuukaa - kuulemma kasvissyöjät jäävät aina viimeisiksi... meille kelpaisi kasvissyöjä, kun eihän se raukka paljon lihaa meillä saisi kuitenkaan.

    Toivoisin, että tuo saksa tulevaisuuden kielenä jotenkin realisoituisi. 90-luvun alussa kuulemma pitkän saksan lukijoiden määrä hurahti hurjaan nousuun ja pitkän venäjän lukijoiden määrä romahti. Ihan hirmu fiksu veto niiltäkin vanhemmilta. Eihän venäjän taitoa Suomessa tartte millään alalla, paitsi, no, aika monella. Mm. ympäristöalalla keksisin käyttöä kyllä. Itse luin pitkää saksaa jo 80-luvulla enkä ole juuri tarvinnut työelämässä - ja nyt olen pannut kaksi lastakin lukemaan sitä. ;-) Voidaan ainakin perheessä puhua saksaa keskenämme.

    VastaaPoista
  3. Minä halusin lukea yläasteella venäjää. Ei tullut ryhmää, joten luin sitten kaupallisia aineita. Ei kai tuosta haittaakaan ollut, jos ei hyötyäkään... Lukiossa halusin opiskella latinaa. No, se pikkukylän ainoa ope jäi sopivasti eläkkeelle. No, sit sitä venäjää, Ei tullut ryhmää. Joten opiskelin ranskaa enkä oppinut mitään. Oikeasti. Olisi ollut pikkuisen enemmän motivaatiota opiskella sitä, mitä halusi eikä jotain, mitä nyt sattui järjestymään. Ja tuo saksan opiskelun hyödyllisyys... Ihan oikeasti. Ranska olisi lopulta kuitenkin aika lailla hyödyllisempi kieli osata kuin tuo ruumiillisen rakkauden ykköskieli. ;)

    VastaaPoista
  4. Flora: jotenkin tuo vaihto-oppilas kyllä kiehtoisi... meillä vaan tulee tila vastaan.

    Kati ja Flora: luulen, että minkä tahansa kielen taito on hyväksi.

    VastaaPoista
  5. Meilläkin tulisi juuri nyt vähän tila vastaan. Meillä kuitenkin on nurkka, josta voisi tehdä vaihto-oppilaan nurkan, jos se ei olisi muussa käytössä (tällä hetkellä minun työpisteenäni ja yleisenä romuhuoneena). Jos sais väikkärin valmiiksi (tai luovuttaisi kesken...) niin ehkä sitten.

    On saksastakin joskus hyötyä. Venäjän lisäksi ranskaa olisi tosiaan myös kiva osata. Ja espanjasta olisi paljon hyötyä, ehkä. Sekin olisi mukavaa, jos ruotsi olisi flytande. Viime kesänä olisin tarvinnut arabian taitoja, eli onhan noita kieliä. Lukekoot lapset mitä lukevat, kunhan lukevat jotakin. Ja lisäksi englantia.

    VastaaPoista