pizzasunnuntai

Lauantai on nykyään liian epämääräinen päivä. En saa siitä otetta.
Joku on koko ajan tulossa tai menossa.
Sunnuntai on paljon parempi.
Perinteinen pizzalauantai on syksyn mittaan muuttunut traditionaaliseksi pizzasunnuntaiksi, ja samalla ankeanvetelä sunnuntai-ilta on muuttunut Ihan Siedettäväksi.

Sunnuntaiaamuna lähdimme hraH:n kanssa metsään kävelylle. Me emme sienestä tai marjasta, emme geokätköile tai bongaile lintuja, kunhan nyt vain lähdimme.
Eksyimme ihanasti.
Meidän lähi(ö)metsässämme on peikkojen tassuttelupaikka ja metsänhenkien tanssipaikka, käsittämätön talo keskellä metsää, on ikiaikaisia jääkauden raapimia kallioita, on korpea ja suota ja kaikenlaista jännittävää. Kuulemma hirviäkin, onneksi hraH lupasi urhoollisesti suojella minua kaikilta puun takaa vaanivilta eläimiltä. (orava vaani aika ikävästi!)
Päätimme että heti seuraavana kirkkaana viikonloppuna pakotamme vastahakoisen nuorisonkin mukaan. Ja otamme vaikka eväät.

*

Kävimme Isosiskon kanssa keskustelun tulevista valinnaisaineista.
"kaikki meidänluokkalaiset on että ooo ranska on ihana ja mäotan ranskan. Mä kyllä en ota. Jos kaikki muut ottaa, niin mä en ota. Mä otan kreikan. Jos ei ole kreikkaa, niin en mene koko (ylä-)kouluun."
Ensin ajattelin että kunnallisilla päättäjillä on reilu vuoden verran aikaa kasvattaa koulutoimen budjettia niin paljon, että kreikkaa pystytään tarjoamaan valinnaisaineena näillä kulmilla. Mikäköhän valtuustoryhmä mahtaa ruveta ajamaan tätä pienen ihmisen asiaa?

Sitten ajattelin että on se niin äitinsä tytär. Ennen vanhaan kaikki ottivat saksan ("se on tulevaisuuden kieli") - paitsi ne, jotka eivät tee mitään sellaista, mitä muut tekevät. Ne ottavat venäjän. (kun ovat ensin ottaneet latinan - "eihän siitä ole kenellekään mitään hyötyä, paitsi jos rupeaa lääkäriksi." Se on kyllä elämäni paras valinta, latina siis, vaikka en ruvennutkaan lääkäriksi. Mistään ei ole ollut niin paljon hyötyä kuin siitä. Monessakin mielessä.)

*
 
Pizzasunnuntai-iltana aloimme pohtia, ottaisimmeko meille vaihto-oppilaan.
Lapset halusivat jonkun pienen. Minä sanoin, että ei kai siihen hakukaavakkeeseen voi kirjoittaa että mikä tahansa käy, kunhan on kääpiö.
Oikeasti ne vähän innostuivat asiasta. Ja mekin. Paitsi että mihin me sen laittaisimme? Sen täytyisi ihan oikeasti olla kääpiö.
Tänä aamuna ne ajattelivat, että olisi kiva ottaa egyptiläinen vaihtari. Olisi kiva mennä sitä lentokentälle vastaan. Se kuulemma kävelisi niin metkasti.
Sitten Isoveli ja Isosisko kävelivät peräkanaa egyptiläiskävelyä aamupesulle.
Eivät ole kovinkaan poliittisesti korrekteja nuo fiksut lapseni mun.