viikonlopun jäljiltä

on aika perinteisen marraskuu-kysymyksen:
meneekö se

a) ...ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, kaipuun, kaljakori kilisee...

vaiko

b) ...ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, kaipuun kaljakori kilisee...

?

minusta että a. (mikä ihme olisi muka kaipuun kaljakori?)

*

viikonloppu meinasi mennä harakoille.
Päädyin /jouduin /pääsin lääkekuurille, josta ei toistaiseksi ole ollut sanottavasti hyötyä, mutta kohtalaisesti haittaa.
Infolipareen mukaan sivuvaikutuksina voi esiintyä oikeastaan mitä tahansa lievästä epämiellyttävyydestä ajoittaiseen ja yllättävään mielenvikaisuuteen.
Dramaattisin oli se kun voimat pakenivat kauttaaltaan ja lievä epämiellyttävyys velloi kitarisoissa asti.
Ei muuten mutta en kyennyt edes nostamaan kättä kamelianaismaisesti ohimoilleni ja huokailemaan ah ja voih.

Yhäti vaivaa patologinen väsymys.

Jotenkin tosi huolestuttavaa että lääkintä aiheuttaa suurempaa tukaluutta kuin itse vaiva.

*

"hoitovapaat lasten kanssa vähentävät eläkkeiden suuruutta" sanottiin uutisissa.
Onko sillä mitään väliä: emme me, puhumattakaan seuraavista sukupolvista, pääse ikinä eläkkeelle.
Pahuksen työurit, joita pitää pidentää.

*

Olen koko viikonlopun ajan ollut niin ikävä ihminen, että kasvava nuoriso alkoi epäillä minun olevan paha äitipuoli.
Kysyin hraH:lta että mihin se on piilottanut lasten oikean äidin. Se oikein kiinnostui, että missä on se sorja kauriinsilmäinen kaksikymppinen. Että nyt alkoi häntäkin oikein ihmetyttää asiaintila.
Kysyin että onko hän katsonut lattialta tai hattuhyllyltä.

Ei mennyt toviakaan, kun nuoriso alkoi olla sitä mieltä että heillä on myös paha isäpuoli.
Minun osani on aiheuttaa yleistä ja yhtäläistä epää nuorison keskuudessa, lähinnä kohtuuttomilla vaatimuksillani. (mm. käytä pipoa, etsi avaimet, tee läksyt; ihan epää)
HraH puolestaan vastaa nolon kylvämisestä. Yleensä käyttämällä kenkiä ja/tai pipoa.

*

Lakkasin olemasta osa-aikatyöläinen ja rupesin kokoaikaiseksi. En kyllä ihan täysillä tunneilla mutta enemmillä kuitenkin.
Nuoriso protestoi sitäkin. Pitäisi kuulemma olla mieluummin kotona (vaikka sitten olenkin ilkeä ja ikävä ihminen).
Isoveli kysyi että saanko enemmän vapaata.
Kuultuaan, että positiivinen kerrannaisvaikutus on vain säälittävä finanssilisä, se ehdotti että menisin lakkoon, värjöttelisin tynnyrin äärellä verstaan ulkopuolella ja piilottaisin kahvinkeittimen suodatinpussit kostoksi yhteiskunnalle.

*