maanantai 16. joulukuuta 2013

rauhaa vain rauhaa...


Sunnuntai-iltana laahasimme laumamme laulamaan kauneimpia joululauluja.
Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty: asiasta varoitettiin nuorisoa jo hyvissä ajoin, varmaan marraskuulla ensimmäisen kerran: kyllä kerran-pari vuodessa voi käydä kirkossa. Tykätä ei tarvitse, mutta käyttäytyä pitää.
Käyttäytyivät.
Lauloivat.
Olivat hyväntuulisia.
Ja minä lauloin - koko sieluni kyllyydestä. Suunnilleen kolmanteen lauluun asti.

"Suo mulle maja rauhaisa
ja lasten joulupuu..."

Neljännessä laulussa onnistuin kokoamaan itseäni vähän.
Viidenteen asti.

"tulkoon joulu kansoille maan
pääsköön vangit vankilastaan..."

Lauloimme kaikki vanhat ihanat suloiset rakkaat.
Illan päätteeksi olin rauhaisa ja ravisteltu.


*

Isosisko iltapalalla: "mitä possut sanoo?"
Pikkusisko: "röh-röh"
IS: "mitä lehmät sanoo?
Isoveli: "muu"
Isosisko: "mitä enkelit sanoo?"
Isoveli: "ne helisee ja kilisee"
Isosisko: "höh, ne sanoo älkää peljätkö"

*
turhautunutta edittiä.

Verstaalla on hiljaista; kaksi isoa urakkaa jäpöttää asemissaan. Eivät etene, toisesta odotan kommenttia viereisen työpöydän takaa, toisesta infoa isoovaisilta.

Tulevat kolme viikkoa: neljä työaamua. Yhdeksän (yhdeksän!) loma-aamua. Yksi työaamu. Kaksi vapaa-aamua. Kaksi työaamua. Kolme vapaa-aamua.
Aivan huippua.

Jos vielä saan nuo kaksi isoa urakkaa kunnolla alkuun tai jopa valmiiksi...

*

*uutiskierrosta*

Olen pohtinut suomalaisia jouluruokia. Noin periaatteessahan ne ovat köyhän ruokaa, talonpoikaista: juureksia, puuroa, vähän lihaa täytteeksi.
Silti aika typerryttävää että joulupöydän koostaminen tänä päivänä ei ole köyhän touhua.
Vaikka jättäisi kaikki yleellisyysherkut kokonaan pois.
Pistää miettiväiseksi.

Tämmöisiä uutisia ei saa kyllä sitten ollenkaan julkistaa.
Tulen ihan sekopäiseksi siitä ajatuksesta että universumi romahtaa.
Sattuko se?
Entä jos vahingossa jään henkiin ainoana?
Tai jos lapset jäävät ja minä en?
Missä ne sitten asuvat?
Mistä tietää tuleeko romahdus?
Miten pitää varautua?
Voiko mennä piiloon?
Ei hyvät hyttyset. Jos meinaa romahtaa, en halua tietää mitään etukäteen.
Pitäkää typerät uutisenne.


2 kommenttia:

  1. Mä olisin varmasti parkunut suoraa huutoa tuolla kauneimmissa. En ole tänä vuonna käynyt enkä tiedä menenkökään.

    Ihana tuo lasten keskustelu <3

    VastaaPoista
  2. niistin tomerasti hihaan, ja jatkoin laulamista heti kun pystyin.

    VastaaPoista