tiistai 7. tammikuuta 2014

puussa ylösalaisin roikkuvien opossumien kuoro

Arjessa mennään taas.
Ihme ja kumma kyllä, kahden ja puolen viikon tauon jälkeen osasin edelleen loihtia esiin aamiaisen koko joukolle. Ja luovuin huokaisten omien joutilaiden aamuhetkieni yleellisyydestä: siitä että saan istua ihan kaikessa rauhassa kirja kädessä, kahvikuppi edessä, tukka pörrössä.
Taas mennään, onneksi kohti kevättä.

*
Muistatteko semmoista, kun viime keväänä päätin toivoa musikaalia elämästäni?
Ja sitten jotkut sekopäät toteuttivat sen?

Nyt vihdoin löytyi puussa ylösalaisin roikkuvien opossumien kuorolle (vrt. heprealaisten orjien kuoro) arvoisensa paikka. Niin laulavat he seinällämme nykyään. Opossumit, eivät orjat.


*

Verstaalla on hiljaista, Piällysmiäs on kipeänä.
Yritin aikani kuluksi (=pakollisia töitä pakoillessani/ aamukaffepaussilla) mennä takahuoneeseen ottamaan venkuraposeerausvaatepostauskuvan.
En mahtunut kuvaan.
Liian lyhyet käsivarret ihmisellä. Tuli kriisi.

*

Yritimme lietsoa pizzasunnuntaina maanantaina keskenkasvuista nuorisoa uutteraan koulukevääseen, yleiseen hikariuteen ja työteliäisyyteen.
Yksi sanoi jee, toinen sanoi höh ja kolmas että pizza on äiti hyvää.
Nuoriso väitti että opettajat juoruilevat opehuoneessa oppilaista. Minä sanoin, että heistä ei saa juoruta, ja sitten väitin, että wilmassa on erillinen kohta mainittu opehuoneessa yhteydessä positiivinen. Johon nuoriso nokitti että mainittu opehuoneessa yhteydessä neutraali, ai kukamuka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti