perjantai 21. helmikuuta 2014

kuvakertomus


Tuloillan kulttuurihuumassa kävimme nuorison kanssa tutustumassa ortodokseihin. Nuoriso totesi olevansa mieluummin luterilaisia, jos kerran saa valita. Ajauduimme ekumeenis-teologiseen keskusteluun


Kurkistelimme sisäpihoille


Luulin että nuoriso menee jonnekin rakennustyömaalle ja seurasin heitä kauhusta väristen. 
Päädyimme näköalapaikalle.


Lupasin etten vie heitä yhteenkään museoon. Pidin lupaukseni.


Haluan kudotun polkupyörän. Heti.


En tiennyt että romantillinen on ihan oikeasti sana. Luulin olevani hauska kun sanon romantillinen. Olenkin virolainen. Höh.


Lievästi aneeminen tiedekeskus jossa kulutimme reilun tunnin verran. Suosittelen varauksella: ei kovin pienille lapsille, eikä semmoisille, jotka nyhtävät sähköjohtoja tai kompastelevat niihin.
Nuorison arvio: kunhan tämä tästä kymmenkunta vuotta kasvaa, niin siitä voi tulla yhtä hyvä kuin oikeasta heurekasta.
Tiedekeskuksen parasta (ja pahinta) antia olivat degut. Yhdellä lapsista oli jo kotoa lähtiessä degukuume; ei parantunut, paheni. 


toisen päivän ilta


ortodoksit illalla
"äiti hei, me tiedetään että sä pelkäät hotellikuolemaa. Mut meillä on nyt kaupunkikuolema. Kuvaa tosi nopeesti, jooko"


hurmaannuin ovista, ikkunoista ja porteista




Ruokapaikoista suosittelen Kompressoria: muhkeat, makoisat ja kohtuuhintaiset lätyt. Lupasin hövelisti nuorisolle sekä pää- että jälkiruuan samassa paikassa. Söimme pääruuan kahden nurkissa, palasimme hotellille seitsemän jälkeen eikä kukaan ollut siihen mennessä lunastanut lupaustani. Iltapalakin putosi vähän nihkeästi.
Yritimme jälkiruualle uudestaan vielä lähtöpäivänä, mutta silloin oli liikaa jonoa, emme ehtineet testata makeita lättyjä ensinkään.

*

Ja sitten jotain ihan muuta.

Muistan lukeneeni jostain, että tässä iässä (?) naiselle tulee vuodessa kilo lisää painoa. Pakkoko sen on päjähtää vaakaan justiinsa 1.1.?
Joskus siellä loppuvuoden tienoilla saa sen edellisen vuoden kilon melkein karistettua pois, ja tarkasti kuin kello, päjähtää uutenavuotena kilon verran mittariin lisää.
Ihan suotavaa olisi, että biologinen kello joskus vähän jätättäisi.



4 kommenttia:

  1. Ihania kuvia. Tallinna on kyllä tosi kaunis paikka. Mä kävin kans aikamontavuottasitten pikareissulla ja rakastuin. Paitsi siihen palvelukulttuuriin ravinteleissa. Me ei yhdessä paikassa edes saatu ruokaa, koksa tarjoilijat harrastivat vain seurueiden, joissa oli miehiä, palvelemista... Mut sit niissä pikkukaupoissa oli ihan huippukivoja mummeleita. :)

    VastaaPoista
  2. Huikea kuvakimara, kiitos! Teillä oli varmasti huippumatka! Mäkin haluun...

    ps. toi kudottu fillari oli makee!!

    VastaaPoista
  3. Kati: se on kyllä kaunis paikka, silmäähivelevä!

    Elisa: kiitos! Ja oli, oli huippumatka, aivan mahtava. (käsittämätöntä, että pelkkä päämäärätön vaeltelu voi olla mahtavaa!)

    VastaaPoista
  4. Kati: se on kyllä kaunis paikka, silmäähivelevä!

    Elisa: kiitos! Ja oli, oli huippumatka, aivan mahtava. (käsittämätöntä, että pelkkä päämäärätön vaeltelu voi olla mahtavaa!)

    VastaaPoista