aina vain stressikertoimia

kyllä ei aina pysy pieni ihminen oman elämänsä perässä.

Jotain kuukausi sitten sain kuulla että olen saanut työn kautta stipendin semmoiseen kohtalaisen isoon (ja ilmeisen merkittävään) tapahtumaan.
Aika hienoa kyllä.
Samaan aikaan toisaalla: yksi lapsukaisista tanssii kilvan, yksi lapsukaisista tulee ja menee kesäleirille ja yksi lapsukaisista osallistuu kesäkurssille.
Yhtenä päivänä meidän eteisessä on viisi reppua tai matkalaukkua lähtö- tai paluukuopissaan, kaikki tulossa tai menossa eri ilmansuuntiin (paitsi kaksi, koska HraH tulee hängäraund-jäseneksi konferenssin kieppeille. Se on niin tukeva puoliso.Se on meidän yhteinen loma, minä laukkaan seminaarissa ja syön cocktailpaloja jollain vastaanotolla ja se ei.)
Ikinä ennen ei ole semmoista ollut, että olisimme noin hajallamme yhtä aikaa, kaikki eri paikkakunnilla. (paitsi se hängäround on samalla)
Kalenteristakin loppui tila kesken, vaikka kuinka sorhasin pienillä kirjaimilla.
Aina kun tulee tylsä hetki, katson sitä kohtaa kalenterissa.
Jo nousee syke ja stressikerroin.

*

Syke ja stressikerroin nousee myös siitä, kun katson että montako päivää vielä ennen kampaajaa.
Kun varasin aikaa, laskin tietysti vain päiviä siihen kongressiin (tai mikälie se nyt onkaan; että olen siedettävä siellä). Yhtään en laskenut sitä, kuinka nopeasti voi ihmisen pää muuttua beefeaterin hatuksi. (liian)
En melkein kestä katsoa itseäni peilistä.
Vielä viikko.

*

Edelleen lisää sykettä ja stressikerrointa voi kohottaa sillä, kun pohtii että mimmoisissa vaatteissa sinne ihmisten ilmoille kuuluu mennä.
Se on liian vaikea ajatus. Ainakin minun vaatekaapilleni.

Kerran olin jo sovittamassa kaikenmoisia mukavannäköisiä vaateksia, mutta sitten soitti lääkäri-ihminen yhdestä asiasta, ja se vähän hermostutti. Niin että sovittaminen jäi siltä kerralta.
Nyt en uskalla mennä sovittamaan enää uudestaan, koska tämä oli jo toinen kerta samassa liikkeessä kun lääkäri soittaa kesken sovituksen.
Miten voi lääkäri-ihmisellä olla niin hyvä ajoitus, että juuri kun tavallinen pieni ihminen on jonkun merkillisen asukokonaisuuden sisuksissa kampeamassa itseään kenkälusikalla sisään tai ulos, niin silloin soittaa? Olisi nyt muutaman minuutin odottanut.

*

Yksi lapsista tutustuu tänään yläkouluun ja toinen työelämään.
Minä puolestani voisin myös mennä tutustumaan vaikka yläkouluun, koska tuo työelämä tuppaa olemaan jo aika tuttua.

*



Mamman pihassa kasvaa mustia tulppaaneita tulppaaneja tulppaanioita kukkasia.

3 kommenttia:

  1. Stressi tulee kun tällaista lukee :) Mä meinasin myös kehittää stressin kun tänäänon eskarin kevätjuhla 17.30 ja yläasteen vanhempainilta tuntia myöhemmin. Olin et ääk. Asia ratkeaa siten, et mutsi tulee hoitamaan hoitolasta, mies tulee saksasta viideltä, menemme juhlaan, minä karkaan juhlasta ajoissa vanhempainiltaan ja mies menee sit eskarin kanssa kotiin vapauttamaan mun äidin. uuh!

    Hiuskriisi täälläkin. Olen juuri samaa miettinyt kuin sin. Kuinka nopeasti tukasta voi tulla KAMALA. Miksi tarkoituksella varasin kampaajan hieman liian pitkälle. MIKSI? Onneksi enää viisi yötä kun ihmistyn ja kaunistun.

    VastaaPoista
  2. yhtaikaiset juhlat/vanhempainillat pitäisi kieltää, grr. Harmittavaista juoksemista paikasta toiseen.

    Vielä melkein viikko kampaajareissuun *huokaus* Viime keikauksella päätäni työsti joku harjoittelija, ja valitettavasti (eka kerta kun sanon näin!) jälki on alusta asti ollut aika masentava.
    Täytyy vaan vältellä peilejä :)

    VastaaPoista
  3. Et siis ota selfieitäkään? :) Miten olis yksi belfie huonon tukkapäivän kunniaksi ? Tsih!

    VastaaPoista