keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Taloudelliselämänhallinnalliskriisejä

Laskin eilen ihan huvikseni, paljonko voin päivässä käytellä elämiseen.
Sitten menin kauppaan ja käyttelin kolmen päivän edestä.
Pahempi homma, sillä tänään täytyy mennä uudestaan. miten on mahdollista jatkuvasti unohtaa jotain?

Missä ihmeessä on vika?
Minussa vai maailmassa?

Suhteeni rahaan on kieroutunut ja outo. En kertakaikkiaan voi ymmärtää, miten kaikki muut pystyvät siihen mihin minä en.
Tiedän ihmisiä, joilla ihan varmasti on kutakuinkin samat tulot kuin meillä. Niillä on isompi talo ja kaksi autoa ja etelänmatka joka vuosi.
Miten ihmeessä niillä voi olla niin paljon paremmat menot, en käsitä?

Yritin löytää vastausta tuijottamalla tiiviisti pankkitietojani.
Vaadin ja haluan jatkossa livekuvaa siitä rahalaarista, missä minun pennosteni pitäisi sijaita sillä epäilen että sen pohjassa on reikä ja rahat valuvat salaa naapurilokeroon.

Sen lisäksi että joku kähveltää arkielämään tarkoitettuja rahojani, on minulla probleemi myös tulevaisuuteni suhteen.
Tällä hetkellä vaikuttaisi nimittäin siltä, että myös eläkkeellejääminen ja sitä väistämättä seuraava kuolo on ajoitettava varsin tarkasti. Vaatimattomasti elellen minulla on ehkä kolme kuukautta aikaa hankkia tymäkkä maksakirroosi tai istumahaava ahteriin siemailemalla jotain pehmeää viintä ja istuskelemalla lukemassa kuolematonta kirjallisuutta jossain lämpimässä pehmeässä etelän yössä.
Kaksi kuukautta, jos lopetan ruuanlaiton ja syön ulkona.
Toisaalta ehkä neljä, jos lopetan syömisen kokonaan.
Täytyy vähän miettiä.

Työuristani tulee piiiiiitkä.

*

Plarasin eilen illalla yhtä kivaa mainosta. HraH kysyi, että joko olen valinnut minkä haluan.
No en, kun pitää ensin hankkia kaikenmoista tyhmää ja tylsää ja välttämätöntä. Niin kuin nyt vaikka ruokaa nälkäisille.


7 kommenttia:

  1. Minä olen miettinyt ihan samaa, että joku niissä minun menoissani mättää... Ei vaihdu auto eikä tule etelänmatkoja ikinä tällä menolla. Kerro sitten kun keksit ratkaisun, että miten se reikä tukitaan...

    VastaaPoista
  2. Mä olen ymmärtänyt, että hirveän monella ratkaisu on visa ja reippaasti yli varojen eläminen. Tili on miinuksella jo alkukuusta ja Visa tapissa koko ajan hirveän monella... Ei meillä. Emme siis matkusta ja kaikki "ylimääräinen" menee asumiseen ja remonttiin... Tosin meillä saattaisi rahaa riittääkin johonkin, jos olisin töissä ja tienaisin jotain. Tai sit ei. Rempattaisiin varmaan vähän enemmän. ;)

    VastaaPoista
  3. Tai sitten ne muut ottavat aina helvetillisiä lainoja niiden autojen vaihtamiseen ja matkustelevat kulutusluotoilla yms.

    Meillä on kahden aikuisen talous ja elelemme arkipäivässä ihan mukavasti sekä matkustelemmekin, mutta ei meilläkään autoa vaihdeta tämän tuosta saati osteta puolen miljoonan taloa...

    VastaaPoista
  4. Minä olen toistaiseksi päätynyt tinkimään asuinneliöistä :( ja sillä lailla rahoittanut etelän matkat. Jos tinkisin vielä matkustelusta, niin joskus voisi olla budjettia siihen tila-autoon. Kaikki eivät toteudu pääkaupunkiseudulla muuten kuin jättimäisellä asuntolainalla. Itse en vielä osaa olla sellaisen lainan kanssa, jota ei saa maksettua pois ennen kuin myy asunnon. Ehkä mulla joskus riittää rohkeus siihenkin.

    VastaaPoista
  5. Rillo: veikkaan että ratkaisu on tallelokeron varaaminen pohjakerroksesta ;) - silloin rahat valuvat suoraan omaan laariin.

    En pystyisi höyläämään visaa miinukselle, saati laittamaan jokikistä senttiä asumiseen. Mitä sitten jos tapahtuu jotain odottamatonta? Miten sitten eletään?
    Kulutan mielelläni ja kuluttaisin vielä reteämminkin, mutta en silti pysty ymmärtämään plus-miinus-nolla -elämää, en vielä(kään) uskalla luottaa siihen, että palkka tulee joka kuukausi :)

    VastaaPoista
  6. Meillä sit taitaa rahat mennä kotiin ja kahteen autoon...

    Mua kiinnostais tietää, mikä on se summa, jolla elää päivän teidän samankokoisessa perheessä. Jos alkaisin matkia sua, niin oliskohan varaa niihin luksusmatkoihin. (ainiin, mähän en enää matkusta".

    Mä luulen etten törsää, mutta tälläkin viikolla olen ostanut kolme lehteä niiden lehtien lisäksi mitä kotiin kannetaan. Mun rahat menee pikkujuttuihin, ei isoihin.

    HUOH!

    VastaaPoista
  7. P. mä luulen että mun rahat menee just niihin pikkujuttuihin: kirjaston varausmaksuihin. Kirjaston sakkomaksuihin. Hiuspinneihin (tytöille).
    kaikkeen semmoiseen, mikä on kertamaksuna alle vitosen, kun "se on niin pientä vaan".

    VastaaPoista