Taloudelliselämänhallinnalliskriisejä

Laskin eilen ihan huvikseni, paljonko voin päivässä käytellä elämiseen.
Sitten menin kauppaan ja käyttelin kolmen päivän edestä.
Pahempi homma, sillä tänään täytyy mennä uudestaan. miten on mahdollista jatkuvasti unohtaa jotain?

Missä ihmeessä on vika?
Minussa vai maailmassa?

Suhteeni rahaan on kieroutunut ja outo. En kertakaikkiaan voi ymmärtää, miten kaikki muut pystyvät siihen mihin minä en.
Tiedän ihmisiä, joilla ihan varmasti on kutakuinkin samat tulot kuin meillä. Niillä on isompi talo ja kaksi autoa ja etelänmatka joka vuosi.
Miten ihmeessä niillä voi olla niin paljon paremmat menot, en käsitä?

Yritin löytää vastausta tuijottamalla tiiviisti pankkitietojani.
Vaadin ja haluan jatkossa livekuvaa siitä rahalaarista, missä minun pennosteni pitäisi sijaita sillä epäilen että sen pohjassa on reikä ja rahat valuvat salaa naapurilokeroon.

Sen lisäksi että joku kähveltää arkielämään tarkoitettuja rahojani, on minulla probleemi myös tulevaisuuteni suhteen.
Tällä hetkellä vaikuttaisi nimittäin siltä, että myös eläkkeellejääminen ja sitä väistämättä seuraava kuolo on ajoitettava varsin tarkasti. Vaatimattomasti elellen minulla on ehkä kolme kuukautta aikaa hankkia tymäkkä maksakirroosi tai istumahaava ahteriin siemailemalla jotain pehmeää viintä ja istuskelemalla lukemassa kuolematonta kirjallisuutta jossain lämpimässä pehmeässä etelän yössä.
Kaksi kuukautta, jos lopetan ruuanlaiton ja syön ulkona.
Toisaalta ehkä neljä, jos lopetan syömisen kokonaan.
Täytyy vähän miettiä.

Työuristani tulee piiiiiitkä.

*

Plarasin eilen illalla yhtä kivaa mainosta. HraH kysyi, että joko olen valinnut minkä haluan.
No en, kun pitää ensin hankkia kaikenmoista tyhmää ja tylsää ja välttämätöntä. Niin kuin nyt vaikka ruokaa nälkäisille.