yllättävä käänne

mikä viikonloppu! (vaikka ei sitä tietenkään ollut tarpeeksi)

Perjantaina Pikkusisko päätti haluta kaverin luokse yökylään. Sen sijaan että olisin maannut kotisohvassa miettimässä syntyjä syviä, saatoinkin pikkukimulin keskustaan ja lykkäsin oikeaan bussiin kohti kaveria.
Mietiskelin syntyjä syviä kaupungilla vaarustaessani. Sekosin hiukan aikuisten tiimarissa (Claes Andersson Pettersson Svensson -sson?) ja ostin kourakaupalla erilaisia heijastimia.
Nyt pitäisi meillä oleman heijastavaa porukkaa.

Lauantaina laahasin itseni ja keskimmäisen lapsukaisen uimaan. Kirmalsin kuin vesiheponen vesijuoksentaa ja löylyttelin nautinnolla.
Tulin kotiin ja lähdin saman tien keskustaan Pikkusiskoa vastaan. Ensin eksyimme toisistamme ja sitten löysimme toisemme.
Isosiskoon oli iskenyt herkkuhiiri, leivoimme cookieita ja poppasimme popcornia.
Nuorison mielestä popparia ei voi syödä muuten vain.
Ne linnoittautuivat television eteen.

Sunnuntaina olin suunnitellut lönöttäväni sohvassa miettimässä syntyjä syviä.
HraH laahasi minut kirkonmäelle ja sieltä kävelimme yhdessä kotiin. Pohdimme syyslomaa. Sanoin että jotain pitää keksiä, mennään edes Tampereelle tai ruokitaan vanhukset kotona. Jotain ohjelmaa pitää olla.
Päätimme lähteä Tampereelle tai piknik-risteilylle ja ruokkia vanhukset.
Tulimme kotiin. Keitin soppaa. Kysyimme mitä nuoriso haluaisi tehdä syyslomalla.
Ne halusivatkin Heurekaan.
Etsin halpoja bussilippuja.
HraH kysyi, eikö kukaan haluaisi lähteä laivalle piknik-risteilylle. Eivät ne halunneet.
Joku sanoi sanan Tukholma.
Kävi ilmi, että on halvempaa viisihenkiselle perheelle matkustaa sinne kuin Helsinkiin. (paitsi että laumaa täytyy ruokkia hirveästi paljon enempi tämmöisellä turneella)
Ja nyt olemme sitten menossa Tukholman Heurekaan. (tytöt haluavat myös Abbaan, Isosisko kuninkaanlinnaan ja Isoveli luultavasti johonkin historialliseen museoon. Meille tulee kamala kiire.)
Sitten söimme sunnuntaipizzaa, ja siinä oli se viikonloppu.

*