sunnuntai 22. helmikuuta 2015

"I read the news today..."

Ensin ihmettelin noin yleisesti: ihmettelin elämää, maailmankaikkeutta ja kaikkea.

Sitten tulin ihan järjettömän kiukkuiseksi. Elämälle, maailmankaikkeudelle ja kaikelle.
Ja surulliseksi. 

Sen jälkeen keksin kaksi tosi isoa ja ratkaisevaa kysymystä.
Se poliittinen henkilö, joka osaa niihin tyydyttävästi vastata ja lupaa ponnistella herkeämättä niiden asioiden edistämisessä, on saava ääneni tulevissa vaaleissa.
Epäilen, että joudun vaihtamaan vaalipiiriä tai liittymään nukkuvain puolueen kannattajien alati kasvavaan joukkoon.








Vain kivat sairaat kiinnostavat tulevia lääkäreitä.


Tarve on kuitenkin valtava.


Tarvitaan panostuksia kotihoitoon. 
Ja omaishoitoon.

Tiedättekö, mikä minun mielestäni on probleemi?
Todellinen probleemi?


Se on samalla ensimmäinen suurista kysymyksistäni. Melko moniosainen sellainen.

Missä ihmeen välissä, miten ja miksi inhimillisyydestä on tullut meille vierasta?
Kysymys ei ole vain vanhustenhuollosta.
Tai perhepolitiikasta.
Tai työttömien tilanteesta.

Maailmastamme on tullut mitattavissa olevien taloudellis-tehokuudellisten suureiden maailmaa.

Lupaan äänestää semmoista ehdokasta, joka tuo inhimillisyyden takaisin.
Se nimittäin ei ole kustannuskysymys, vaan asenne-.

Meillä ihan tavallisilla ihmisillä pitäisi olla tunne, että olemme turvassa.




*
ja se toinen suuri kysymys:


Miksi ihmeessä kasvisruokapäivänä on kasvisruokavaihtoehto sille kasvisruualle?

Paitsi että tähän ei tarvitse vastata, koska on hyvä ja inhimillinen ja oikeansuuntainen juttu, että koululainen saa tehdä valintoja, eikä sitä väkisin tasapäistetä.

Mutta on se silti aika huvittavaa.
Kasvisruokapäivän kasvisruokavaihtoehto.

2 kommenttia:

  1. voi kun olisi aikaa kommentoida..
    *jään seuraamaan jos vaikka keskustellua syntyisi

    VastaaPoista
  2. Erinomaisia havaintoja ja kysymyksiä. Vielä kun niihin olisi helppoja vastauksia. Tosin se inhimillisyyshän lähtee joiltain osin meistä jokaisesta ihan itsestämme. Siitä, miten kohteleme kanssaeläviä. Virkamiestenkään ei välttämättä ole pakko toimia kaikkein tiukempien linjausten mukaisesti ja joissain tilanteissa ihan oikeasti on määräyksissä ja aleissa jätetty varaa joustolle. Vielä kun löytyisi rohkeuttaa käyttää sitä varaa.

    Mä katselin tänään elokuvaa ja vaikka se oli hyvä, siitä tuli selvästi esiin aika voimakkasti kaiken suvaitsevaisuushehkutuksen taustalta se, että lopulta erilaisen ihmisen on kuitenkin paree lunastaa oikeus olla erilainen olemalla vaikkapa nero ja tekemällä jotain suurta. Se että on ihminen, ei riitä, vaikka sen oikeasti kyllä pitäisi. Kaikille ihmisille.

    VastaaPoista