tiistai 3. helmikuuta 2015

yhteishakuvalintakriizi

Isoveli, tuo rakkaista pulluraposkistani vanhin, on siinä riemukkaassa iässä, jossa pitää pohtia jatko-opintoja.
Koska yläkoulut etenevät tässä kiivaassa kilpailuyhteiskunnassa sellaisella markkina-argumentilla että kaikki meidän oppilaat sijoittuvat jatko-opiskelupaikkaan, kiinnitetään kaikenmoiseen opinto-ohjaukseen melkoisesti huomiota.

Henk.koht. en muista saaneeni opinto-ohjausta yläasteella lainkaan, mutta katselimme kyllä ammatinvalistusvideoita Kylmäkkö on kiva kaveri ja Eläköön suunnitelmatalous (eikun se olikin varmaan yhteiskuntaoppia tai jotain). Lukiossa meillä oli haastattelu, jossa opinto-ohjaajan sijaisen sijainen kysyi minulta kuiskaten haluatko mennä oikikseen vai lääkikseen? En halunnut mennä kumpaankaan, johon opo sopotti että sitten en taida voida auttaa sinua.
Päädyin tänne. Siinä sen näkee. Opinto-ohjauksen vika, ihan selvästi.

Tähän mennessä olen jo antanut Isoveljelle luvan käydä tutustumassa ammattikouluun, tutustunut opintoluotsipalveluun, olemme yhdessä käyneet parissa lukioesittelyssä ja itsekin vastasin ihan huvikseni ammatinvalintakyselyyn minusta tulee isona kielenkääntäjä tai näytelmäkirjailija. 
Eilen oli vuorossa yhteishakuvalintahakemusharjoitus.

Minä sanoin Isoveljelle - olen näissä asioissa ihan liian liberaali - että minä allekirjoitan ihan mitä vain, mihin nyt ikinä haetkaan. Kun sinä nyt kumminkin joudut ihan itse sinne kouluun menemään ja sen valintasi kanssa elämään. Että en minä mitään voita vaikka kuinka hokisin poronhoitokoulu-poronhoitokoulu, jos se ei yhtään sinua kiinnosta.
Sitä paitsi, opo kuulemma tarkistaa jokaisen hakemuksen että onko realistinen haenta.

Istuin sitten kuitenkin henkiseksi tueksi sitä yhteishakuvalintahakemusharjoitusta täyttelemään.
Melkein hetikohta törmäsimme probleemaan, jonka olemassaoloa en ollut edes ymmärtänyt olemassaolevaksi, nimittäin yhteishakuvalintaharjoitushakemuksessa kysyttiin viimeisimmän todistuksen lukuaineiden keskiarvoa.
Isoveljen yläkoulu - jostain hämärästä mutta arvatenkin selitettävästä ja hyvästä syystä - noudattaa kurssimuotoisuutta, mikä merkitsee käytännössä sitä, että hän saa vuoden aikana viisi todistusta. Kussakin todistuksessa arvioidaan vain siinä jaksossa (vai onko se kurssi?) suoritetut kurssit (jaksot??), mikä puolestaan johtaa siihen, ettei poloisella Isoveljellä ole vaikkapa matematiikasta yhtä ainokaista numeroa, vaan niitä on kymmenen. Tai kahdeksan. Tai yksitoista. Tai minkä verran niitä kursseja nyt ikinä onkaan tähän mennessä ollut.

Minulla ei liioin ole hajuakaan, miten tulevat määräytymään tällaisessa tilanteessa päättötodistuksen arvosanat: kaikkien kurssien numeerisella keskiarvolla vaiko jollain muulla ovelalla kertoimella? Ja miten tällaisessa tilanteessa lasketaan viimeisimmän todistuksen keskiarvo? Isoveljen viimeisin todistus ei suinkaan ole joulutodistus kuten säädyllisesti kuuluisi olla, vaan marraskuutodistus ja seuraava väijyy viikon päässä (tässä jaksossa muistaakseni ma, ai, yh, ke, li, vtn) (ovelasti ovat lukujärjestysnikkarit rakentaneet homman niin, että viimeisessä jaksossa ovat kaikki isot aineet: ma, ai, en ja ru. hah!)
Siunattu wilma pitää onneksi kirjaa kaikkien suoritettujen kurssien tuloksista ja ilmeisesti pyöristää ne hyvin säntillisesti keskiarvoisiksi. Isoveli näppäränä kaverina laski niistä keskiarvonsa, mikä puolestaan oli naurettava.  ylpeys naristen jouduin luopumaan perheen hikari -tittelistä, grr. 

Tästä kriizistä suoriuduttuamme Isoveli veteli liukkaassa tahdissa kaupungin lukiot järjestykseen, valitsi laajat luonnontieteiden kurssit esivalinnassa, pakotti minut näyttämään lukion päästötodistukseni, nauroi sille ja kysyi että pystyykö tolla sun palikkamatikalla mitään keskiarvoja laskemaan.

Sen jälkeen hän etsi minulle tiedot poronhoitokoulun pääsyvaatimuksista, laski pisteeni ja pohti pääsymahdollisuuksiani ja totesi että olen toisella varasijalla, jos opiskelemaan pääsevät Ante ja Niiles, ja Aslak jää ensimmäiselle varapaikalle. Että ei ihan häämötä tuo alanvaihto minulla edessä.
Epäilen muutenkin ettei HraH suostu lähtemään seurakseni porovyöhykkeelle poronviljelyyn vaikka sattuisinkin läpäisemään pääsykokeen suopunkaamisosion.





2 kommenttia:

  1. Poikani suoritti aikoinaan kaksoistutkinnon, eli sekä lukion että ammatillisen koulutuksen. Aikaa vei vain vuoden enemmän kuin pelkkään lukioon olisi kulunut. Nyt on kolmatta vuotta työssä, johon ei tuo ammatillinen koulutus valmistanut ja hakee taas aivan uudelle alalle koulutukseen ja ikää hänellä on nyt 23v. Eli eivät nuo valinnat ihan koko loppuelämää määritä :-)

    VastaaPoista
  2. Reipasta väkeä ovat nuo kaksoistutkinnon suorittajat, hatunnosto jokaiselle heistä!

    On totta, etteivät nuo valinnat nykypäivänä ole mitenkään kiveen hakattuja, ja lukiovalinta ainakin tarkoittaa ensin opiskelua ja sitten vielä lisää opiskelua... :)
    Siksipä uskallankin olla sitä mieltä, että lapsi tehköön valintansa, hänen sitä opiskelun arkea on elettävä.

    Meillä tähän valintaan liittyy yhdestä perhesyystä himppasen verran jännitettä, jonka kanssa täytyy hakijan itsensä tehdä sovinto. Tästä perhesyystä vieläkin enemmän valinnan ja kaiken siihen liittyvien mahdollisten lieveilmiöiden takia valinnan täytyy todella olla mietitty.

    VastaaPoista