listoja

asioita jotka ehkä ovat huijausta. Tai sitten eivät.
- kuvankäsittelyohjelmat. Kyllä pitää osata ilman. Tai sitten ei osaa. Paitsi että käytän joskus kyllä itsekin, vaikken osaakaan. 
- leimasinaskartelu Ks yllä. Mitä itsetekemistä se semmoinen on että joku tekee puolesta?
- legginsit kertaikaikkisen outo vaatekappale. Epävaate.
- vakuutukset En vain ymmärrä.
- aksolotli. Ei semmoista voi olla olemassa, paitsi että näköjään on
- nukkumaanmenoaika teiniperheessä

asioita jotka tekevät hyvän mielen ja joita olisi kiva tehdä työkseen
- kirjoittaminen
- kuvaaminen
- lukeminen
- ulkoilu
Kukakohan maksaisi minulle siitä että haahuilen ympäriinsä?

asioita joita ihmisellä on yllinkyllin
- mies
- lapsia
- eläimiä
- härpäkkeitä
Ihan kaikkea on mitä tarvitsee, yltäkylläisesti ja vieläpä erittäin hyvälaatuisessa muodossa ja kunnossa. On ihan riittävästi miestä ja lapsia ja elukoita ja kaikki ne toimivat niin kuin pitää ja yleensä vielä vähän paremmin.

mutta joita silti tarvitsee haluaa enempi
- härpäkkeitä (pyörä, kamera, leikkuri-raastin-taikinoija, kivammat vaatteet, uudempi sohva, nätimmät astiat ja ihan mitä vain.) (ks. yllä; ihmisellä on ihan kaikkea mitä se tarvitsee)

asioita joita haluan elämässäni tehdä, eli aarrekartta
- haluan tehdä luovia juttuja: kirjoittaa. Opetella visuaalista.
- ottaa rauhallisesti: lyhyet työpäivät, aikaa olemiselle. Ja lukemiselle. Ja vähemmän aikasyöppöjä: fläpää ja telkkaria.
- istua kissa sylissäni
- juoda kahvia jossain katukahvilassa lämpimässä ilmanalassa Euroopassa ja kirjoittaa muistikirjaani ja lukea.
- Amsterdamiin myös muutamaan muuhun paikkaan kyllä; enimmäkseen eurooppalaisiin kaupunkeihin
- kävellä hiekkarannalla paljain varpain
- kävellä pitkän matkan. Tai pyöräillä. Mutta vähillä kantamuksilla. mistä saisi vuokrata oman sherban?
- haluan lakata murehtimasta ja stressaamasta.

Lisäksi haluaisin vielä
- ehkä kirjoittaa kirjan
- ehkä tehdä hienon matkapäiväkirjan kesällä
- ehkä tehdä kuvapäiväkirjan (ks. eilinen postaus)


*

Kun polkeilin töihin, risteävältä tieltä kouluun tepsutti pari pikkutyttöä.
Heillä oli samanväriset housut ja vähän samantapaiset takit ja tohkeissaan menivät. Vähän isommilta näyttivät kuin Pikkusisko.
Kun työläästi työstin itseni heidän ohitseen, huomasin että kummallakin oli joku nytty sylissään.
Vauvanukke!

Turkoosihousuiset isot pikkutytöt olivat menossa kouluun vauvanuket mukanaan.
Nukkevauvat sievästi - samanlaisiin - puettuina, hellästi sylikannossa.

Sekunnissa ehtii ajatella monta ajatusta:
Ne olivat isonnäköisiä tyttöjä.
Milloin minun lapseni ovat viimeksi leikkineet nukeilla?
Ovatko ne koskaan leikkineet tuommoisella tavalla pikkuäitiä? Olenko edes itse?
Onko Pikkusisko ikinä leikkinyt nukkeleikkejä?
Vajosin muistelemaan kauhukolmikon leikkejä: kuinka Narsku ja Merisipuli seikkailivat lastenhuoneessa; hiiriperhe perusti kodin nojatuoliin ja  kuinka he leikkivät itsellään. Muistin kuinka Pikkusisko-koiraa piti ulkoiluttaa pitkin metsänreunaa ja kuinka Isosisko talutti hevosen parkkiin eskarin eteiseen. Muistin myös sen kerran kun parivuotias Isoveli käänteli lahjaksi saamaansa pehmeää vauvanukkea ja ihmetteli, missä on siskon häntä nukella oli pesulappu ahterissaan, vauvasiskolla ei ollut.