sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

tanssien

selviydimme hengissä ja tervejärkisinä pienten ämerikkalaisten ihmisten vierailusta.

Ikinä koskaan aiemmin emme ole majoittaneet vierailijoita kodissamme - kaikki tärkeät ihmiset asuvat riittävän lähellä - ja tilamme ovat todella pienet, jopa meille itsellemme.
Nyt Isosiskon tanssiseura järjesti kansainvälisen tanssifestarin, osallistujille tarvittiin pariksi yöksi perhemajoitus.

Kyllä oli jännittävää.
Ja ahdasta.

Suomalaiset ruokatavat - lähinnä aamu- ja iltapala - herättivät kummastusta. Kulttuurishokkia lieventääksemme tein ehdotuksen: yksi aamu suomalaistapaan, toinen ämerikkalaiseen. Toisen illan iltapalana söimme pizzaa.
Vieraiden lähtöaamuna söimme mikroveivattua munakasta ketsupin kanssa, hui ja kauh! sekä pannukakkuja vaahterasiirapin ja voin kanssa.
Epäilen että esiinnymme sosiaalisessa mediassa jonkinmoisena kehityksen takapajulana kuitenkin: meillä ei ollut edes valmista pannukakkujauhetta. Ja autoissakin on käsivaihteet.

Tanssi kuitenkin yhdistää.

Festivaaliviikon viimeisessä yhteisessä illanvietossa tanssittiin.
Teini-ikäiset kansanperinteen jatkajat jaksoivat tanssia yhtä kyytiä pari tuntia: hikisinä, punaposkisina, nauravina.
Ei mitään väliä, vaikka ei olekaan yhteistä kieltä: kun musiikki vie, jalat löytävät polkan askeleet aivan itsestään ja käsikädessä on suloista olla.


tanssi yhdistää: kolme eri kulttuuria, yhteiset juuret, yhteinen ilo




5 kommenttia:

  1. Älä huoli. Ainakin täällä läntisellä rannikolla on tosi, tosi viileetä ajaa autolla jossa joutuu vatkaamaan soppakauhaa, sitä kun ei kaikki osaa ja se on sitäpaitsi tosi urheilullistakin.

    Ja ne pannarit... ei meilläkään käytetä valmiita jauheita vaikka niitä saa kaupoista sein seitsemääsataa sorttia. Niissä kun on kaikissa maitojauhetta ja itse tekemällä saa muutenkin parempia.

    VastaaPoista
  2. Hatunnosto perhmejoitukselle! Vau!
    Mikä ongema suomalaisessa aamu ja iltapalassa on?

    Kiehtovan lajin teidän teidän tytsy on valinnut. Luulin et tosiaankin katoava kansanperinne.

    VastaaPoista
  3. P: meillä syödään kuulemma ihan liikaa leipää ja puuroa, ei ehdi tulla kunnon nälkä ihmiselle.
    En kyllä tiedä, miten pannarit erosivat leivästä, mutta kyllä olivat herkkua silti!

    On kiehtova laji kyllä, ja ei ole katoavaa perinnettä - joskin vähän vähänlaisesti tunnettua.
    https://www.youtube.com/watch?v=HN1hqpGr37s
    Ensin tulee haastattelua, n. 0'44 kohdalla alkaa kuvitus. Mun lahjakas lapseni vilahtaa siellä myös :) (hyvin ohimennen tosin) (ooh, mitä miehiä!)

    Yksis: vähän oli haasteellista, kun kysyin että mitä laitetaan pannareihin. "well, an egg, milk and pancake-mix"
    Kysyin että mitä siinä mixissä on, kun meillä ei ole sitä noin vain kaupanhyllyssä...
    No, onneksi on ihmeellinen intternetti :)

    VastaaPoista
  4. Hekotan täällä itsekseni amerikkalaisen nuorison uusavuttomuutta :D

    VastaaPoista
  5. Yksis: se oli aikuinen... :) (meillä visiteerasi kokonainen perhe, aikuinen ja sen lapsi. Tai oikeammin lapsi ja sen aikuinen)

    -m-

    VastaaPoista