keskiviikko 5. elokuuta 2015

Matkarapo 1 - opettavainen tarina

"Kotona ollaan", päättyy muuan merkkiteos.
Ja olemme mekin, kaksi viikkoa Samoksella on ohi - huomenna kutsuu verstas. (grr sille)

Ensimmäisen viikon enimmäkseen löysäilimme.
Toisella viikolla harjoitimme myös hieman kulttuuriin tutustumista. 
Ja nyt seuraa opettavainen tarina.

Luonnollisesti - ahkerana ja tunnollisena ihmisenä ja kelpo kasvattajana - olin tutustunut kohteeseemme, Samoksen saareen ja Pythagorionin kaupunkiin jo etukäteen. 
Ainakin vähän.

Tiesin ihan varmasti että kaupungissa on pieni arkeologinen museo, joskin suurempi ja parempi löytyy saaren pääkaupungista.
Toisella viikolla, kun nuorison lomamoraalissa alkoi olla havaittavissa huomattavaa laskua, kysyin haluaako joku lähteä kanssani tutustumaan tämän kulttuurihistoriallisesti merkittävän paikan muinaiseen menneisyyteen.

Lähdimme Isoveljen kanssa museoon.

Seurasimme tienviittoja ja päädyimme linnoitukseen /hautausmaalle.
Linnoituksen pihan poikki oli vedetty sulkunauhaa ja alueella partioi remonttiheppuja erisorttisia remontointivälineitä kanniskellen.
Kiertelimme hautausmaata, totesimme että eihän tämä mikään museo ole, kävimme jätskillä ja vaelsimme takaisin hotellille uimaan. 

museohunt, osa1 - hautausmaa
Ylenpalttisen lomailun turmelluttava vaikutus näkyi nuorisossa edelleen. Päivää-paria myöhemmin kysyin, kuka lähtisi kanssani arkeologiseen museoon tutustumaan kulttuurihistoriallisesti merkittävän kohteen muinaishistoriaan. Pakkohan sen museon on jossain siellä linnakkeen suunnalla olla, kun siitä kerran on kyltti ja kaikki.

Tällä kertaa lähdimme Isoveljen ja Isosiskon kanssa museoon.

Tutustuimme kaupungin karttaan ja päätimme ensin koluta linnakkeen vielä kertaalleen, ja sen jälkeen suunnistaa kaupungintalon vieressä sijaitsevaan museoon.

Nyt pääsimme sentään sulkunauhojen taakse, linnakkeen pihan poikki muureille ja lepuutimme jalkojamme ja sielujamme näkymissä.


Pythagorionin linnoitus

Linnoituksen /kirkon ovelta löytyi kyltti, jossa ilmoitettiin kyseisen nähtävyyden aukioloajat: opening hours: never.
Siispä kaupunkiin.

Otimme suuntiman kartasta, jossa ihan selvästi näkyy, että museo (M) sijaitsee kaupungintalon välittömässä läheisyydessä, minkälie Theodorou-kadun liepeillä.

Löysimme kadun ja kaupungintalon mutta emme museota.
Onneksi kadun varrella oli matkamuistomyymälä, jota hallinnoi pieni suloinen ukkeli. Kysyin häneltä sangen sujuvalla englanti-kreikka-tankerolla että missä lieneekään muzeion.
Setä huokaisi puhekuplassa hänen päänsä päällä luki ihan selvästi että taivaan talikynttilät mikä toivoton turisti.
"you go mainstreet. not harbour. road to Samos" siinä vaiheessa minä huokaisin, en halua mihinkään Samoksen kaupungin hienoon museoon, vaan tähän paikalliseen "you go right, and then right. big-big-big muzeion. big-big-big. where are you from"
sanoin että Finland ja setä sanoi että "hur mår du" ja "tack så mycket" ja minä sanoin että efharisto.

Sanoin nuorisolle että ilmeisesti lähin museo on siellä kehvatsun Samoksen kaupungissa, mutta se on big-big-big.
Päätimme kuitenkin kierrellä lähikujia museometsästyksessä.
Kiertelimme, oli tunnnelmallista ja sympaattista. Näimme paljon pieniä vanhoja mummeleita. Löysimme super-supermarketin, ostimme ylihinnoiteltua jätskiä ja vaelsimme hotellille uimaan.

Matkalla tarkistimme vielä kartan ja olimme hyvin yksimielisiä siitä, että olimme kyllä ihan oikeassa paikassa.

Palattuamme hraH kysyi, löysimmekö museon. 
Minä sanoin hyvin happamasti ja hikisenä että emme.
HraH kysyi, onko se mennyt kyykkyyn vai miksi se niin piileskelee.
Ja minä sanoin, että minuahan eivät museot pilkkanaan pidä. Vielä otan mukaani museohaavin ja museojousipyssyn ja teen museoansan, että kyllä en lähde täältä käymättä museossa.

Menin hotellin respaan kysymään neuvoa, että missä mahtaa olla arkeologinen museo.

Respan neiti sanoi: "you go mainstreet, not harbour. You take the road to Samos, you go right and then right and you see it. It is big-big-big. Very big-big-big"

Sehän minua lietsoi entisestään, että minua eivät kyllä hämää kyykyssä piilottelevat big-big-big-museot.
Seuraavana aamuna aamiaisella tein kiertokyselyn, kutka haluavat big-big-big-museon jahtiin.
Tällä kertaa lähdimme jo koko joukko museometsästykseen. HraH sanoi tulevansa ikään kuin bodyguardina tarkistamaan, että löydämme museon ja sitten menevänsä vaikka kahville. 

Menimme mainstreetille, mutta emme harbouriin vaan otimme road to Samos ja sitten right-right ja löysimme kyltin, jossa luki että muzeion, 17 m. 
Ja tottavieköön, se oli big-big-big!
Ihan valtavan big-big-big.
Jopa niin big-big-big että hraH:kin päätti tulla mukaan tutustumaan kulttuurihistoriallisesti merkittävän paikan antiikkiseen menneisyyteen.

Menimme sisään ja lapset pääsivät ilmaiseksi kaikki ja tutustuimme paikan kulttuurihistoriaan ja olimme hyvin ylpeitä itsestämme sekä vaikuttuneita museosta, joka oli big-big-big, hyvin moderni ja tyylikäs eikä selvästikään se, jota matkaopukset olivat suositelleet, vaan aivan muu.
Kovasti ihmettelimme, miksei näin hienoa nähtävyyttä missään mainosteta, saati miksei museolla ollut kunnon kahvilaa, taikka museokauppaa, koska potentiaalia olisi ollut vaikka kuinka.

Museosta haltioituneena päätin ottaa salakuvan arkeologisilta kaivauksilta museossa kuvaaminen oli ankarasti kiellettyä ja eiköstä vain tämän piileskelevän museon halpahintainen henki onnistunut sen salakuvankin pilaamaan, varmaan kostoksi kun ei kerran onnistunut enää meiltä piileskelemään.

museonhenki pilasi salakuvan, grr
 Ja mikä onkaan tarinan opetus?

1. ei pidä lannistua. Museot piileskelevät joskus. Toisinaan ne menevät ihan kyykkyyn ja väijyvät hihitellen oliivipuiden takana. Kannattaa olla sinnikäs. Siitäpä saavat ansionsa mukaan mokomat hihittelevät piileskelijät.

2. hyvin huonotapaisten museoiden henget saattavat pilata hyvissä aikein otetun salakuvan.


Se hyvä puoli moninkertaisessa museonmetsästyksessä oli, että onnistuin saamaan ihan kohtalaisen kuvan nousukiidosta.
Oli meinaan pikkuriikkisen pelottava lasku ja nousu, ja hyvin lähellä a)vuorta b)merta ja c)kaupunkia tuo paikallinen lentokenttä.
Sitä salakuvaa ei onnistunut pilaamaan sen pahemmin ilmailuvalvonta kuin museohenkikään.

Sitkeys peri voiton siitäkin.
Jee.









4 kommenttia:

  1. Mahtavaa, että löysitte sen big-big-big muzeionin 😊 Onneksi suomalaiset museot enimmäkseen ovat kunnollisia, joten ehkä ne ovat vain nuo Etelä-Eurooppalaiset museot tuollaisia kurittomia...

    VastaaPoista
  2. Eikös ollitkin upeat näkymät tuolta linnoitukselta :)
    Minä näin tuon museon kyltin ja vähän harmititi, että en ollut ikinä päiväsaikaan liikkellä, jotta olisin päässyt piipahtamaan siellä.

    VastaaPoista
  3. Hyvä, että pääsitte koko porukalla muzeioniin! Kiitos paljon harvinaisen viihdyttävästä tarinasta! Olet kyllä hurjan hyvä kirjoittamaan!

    VastaaPoista
  4. :)

    Tuula: minuahan eivät museot piileskele...!

    RvaK: olivat kyllä upeat näkymät - siellä olisi voinut istuskella hyvät tovit!

    Leonida: kiitos! Meillä oli hetkittäin ihan hulvatonta menoa museonväijynnässämme.

    VastaaPoista