menuplään ja muuta

olinpas eilen poikkeuksellisen aikaansaapa, kolme asiaa tein.

1. selvitin matkanjärjestäjän reklamaatio-osoitteen.
Ei ollut reklamoitavaa, vaan ihan yksiselitteisen selkeä korvausasia, joka oli jo etukäteispohjustettu tyylikkäästi ja asiallisesti.
Laitoin asiasta sähköpostin ja kehuin vielä kerran että oli hyvä loma ja tämä epäonninen insidentti hoidettiin hyvin ja asiallisesti.
Paluupostissa sain viestin että reklamaation käsittely vie aikaa nelisen viikkoa.
Neljä viikkoa!
Jollain poloisella ihmisellä on masentava työ.
Superhypersympatiajaxuhalipusitus hänelle. Kyllä me asiakkaat olemme joskus tosi hankalia.

2. pohdiskelin, selvitin ja kokoustin aiheesta opintovälineiden hankinta peruskoulun jälkeisissä jatko-opinnoissa.
Olin ajatellut että avaamme Isoveljelle opintotilin johonkin kirjakauppaketjuun, niin että nakero voi huolehtia välineensä itse.
Kyllä niin en kestä ajatusta että jokaisen työpäivän jälkeen menen joku hikinen ja ruttuinen lappu kourassani ostamaan jotain Aaltonen - Virtanen - Virkkusola-Aalto-Virtanen: Korkeampaa matikkaa teineille osa 1, neljästoista kolmasti uudistettu painos 2012 tai uudempi. Muista myös harppi, musiikinvihko ja neljä lyijykynää HB.
Vahingossa kuitenkin päätyisin ostamaan Evolutiivisen psykokinesiologian perusteet vanh. painos, kulmaviivaimen ja kuvisvihon. Enkä tietenkään saisi palauttaa ostoksiani.
Parempi että opiskelija huolehtii välineensä itse. Onpahan sitten oma riesansa, jos harppi ei toimi tai on väärä painos.
Nykyaika on aivan kelvotonta. Ei ole olemassa opintotilejä enää.
Kaikenmoisia sivutoimiluottokortteja kyllä löytyy, tilinhoitomaksu alk. 4€/kk. Juuei.
Kolmen asianosaisen yhteiskokouksessa tulimme siihen tulokseen, että Isoveljen oma tili toimikoon opintotilinä; syydämme sinne alkupääomaopintotuen ja kuittaamme kirjalaskuja aina tarpeen mukaan. säästäväisenä ihmisenä käskin ostaa enimmät kirjat käytettyinä ja harppien kulutuksen rajasin 1/vuosi; sanakirjoja on taloudessamme yllinkyllin, uutena saa ostaa vain Maolin.
Välttämättömien kirjaostosten lisäksi taisin vahingossa lupautua tukemaan myös satunnaisia humputtelukertoja koulun välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa kiinalaisessa.
Sangen varsin vaatimattoman kuukausirahansa teini halusi edelleen käteisenä.

3. Menu-plään tuli valmiiksi
Yhtenä erityisen vatsatäytisenä hetkenä lomallamme kysyin nuorisolta, mitäs sitten tehdään kun tullaan kotiin: miten itsejämme ruokimme.
Ensimmäinen rakentava ehdotus oli ryöstää hotellin soma pastakokki meidän keittiöömme sorhaamaan, ripottelemaan ja sirottelemaan.
Kysyin että pystyvätkö keskenkasvuiset neuvottelemaan yhteisesti viiden arkipäivän ruokalistan, jota kaikki suostuvat syömään, joka on halpaa-helppoa-nopeeta ja terveellistä.
Vaatimuksissani on kuulemma liikaa muuttujia.
Ne pääsivät jonkinmoiseen horjuvaan yksimielisyyteen nakkikeitosta, kunhan se ei ole siskonmakkara- eikä nakkikeittoa.

Pohdimme ja kirjoitimme ylös ruokalajit, joille löytyy useampi kuin yksi syöjä, ja sen lisäksi teimme ns. ryynärilistan ruuista, jotka ovat vain yhden syöjän herkkua ja muille kauhistus.
Totesin edelleen että lista on aika yksitoikkoinen.

Kotisohvassa odotellessani pyykkivuoren taltuttumista ympäröin itseni keittokirjoilla, reseptivihoilla ja vanhoilla ruokalistoilla sekä nuorison lukujärjestyksillä ja harrastusaikatauluilla.
Kirjoitin ylös kaikki arkiruuat, joilla on edes horjuvaa menekkiä ja joiden tekeminen on suhteellisen kivaa. Sijoittelin ne kolmen viikon ajanjaksoille ja yritin löytää jokaiselle ruualle vielä vähintään yhden, mieluummin kaksi kelvollista vaihtoehtoa, että saadaan edes vähän variantteja viikkoihimme.

Tämmöinen siitä tuli.
Aloitimme listan noudattamisen ylimmän viikon keskiviikosta lihapullat, eilen söimme kananuudeleita /kasvispihvejä ja tämä päivä on vielä mysteeri. Luultavasti luvassa lämpimät leivät.

Jos nyt olen oikein fiksu, säästän tämän kuvan puhelinaparaattini muistissa, eikä minun enää ikinä tarvitse kaupassa miettiä, mitä syötäisiin. Riittää kun muistan, missä viikossa mennään.
hmh.