tiistain sekalaisia

Vähintään puolet joka sunnuntaista kerään angstia ja ahistusta ja olen grr koska nurkan takana väijyy Ankea Arki.
Täysin järjenvastaisesti maanantai on silti usein viikon paras ja produktiivisin päivä.
Elossani ja asenteissani ei ole logiikanhiventäkään.

Alkukesästä luin jälleen kerran Rubinin Onnellisuusprojektin ja virittelin taas kerran käyntiin oman hankkeeni.
Komppaan Rubinia ainakin siinä, että tietynlainen kurinalaisuus ja järjestelmällisyys tekevät elämästä onnellisempaa. Tai ainakin ihan älyttömän paljon helpompaa.
Kovin mieluusti näkisin itseni paljasjalkaisena ja spontaanina ja elämään pää edellä heittäytyvänä, alati nauravaisena ja liehuvamekkoisena kesäkeijukaisena, mutta oikeasti ja todesti olen paljon tyytyväisempi elämässä, joka ei tempoile ihan niin paljon.

Kurikkuus on helpompaa kun tekee päätöksiä kurillisuudesta. Ei tarvitse pohtia, tekeekö vai eikö: päätös on jo tehty.
Länsimaisen liberaalidemokraattisen vapauden nimissä voin onneksi tehdä myös valinnan olla kuriton omakeksimieni päätösten suhteen. Niin kuin nyt vaikka ruokalista: on ihan älyttömän paljon helpompaa kun se lista on olemassa. Mutta voin olla kapinallinen ja olla myös noudattamatta sitä, jee ja eläköön keskiäkäiskapina!

Onnellisuusprojektin ansiosta eilen:

otin yhden hyvän kuvan
koska maailman näkeminen on mukavaa

 

kävin lenksalla ja venyttelin
koska liike on lääke

lähdin lenksan jälkeen vielä kävelyllekin
ja otin toisen kuvan

lähdin kävelylle hraH:n kanssa
 koska halusin viettää aikaa hänen kanssaan
ja koska menimme katsomaan kaunista asiaa