maanantai 23. marraskuuta 2015

hiiteen jokavuotinen marraskuu

Joka ikinen vuosi olen syyskuussa ja lokakuussa toiveikas ja positiivinen ja voimallinen.
Hilpeä.
Energinen.
Vahva.
Positiivisuutta tulvillani.

Joka vuosi on ihan selviö että harrastan liikuntaa ja terveellistä ruokailua läpi talven, ehkä kävelen töihin ja juoksen kotiin ja voimistelen ja voimailen ja opettelen jonkin uuden kielen että mieli pysyy virkeänä ja osallistun johonkin eloisaan yhdistystoimintaan ja vapaaehtoistyöhön. Säilön syksyn herkut purkkiin, teen itse joululahjat ja askartelen suloisten pulluraposkieni kanssa joka ilta ihan muuten vain.

Joka vuosi uskon vakaasti että juuri tänä vuonna muutun viimeistään adventtiaikaan punaposkiseksi tonttumuoriksi joka ilosta lauleskellen kuuraa lattialistat hammasharjalla samalla kun leipoo hilpeitä piparkakkuja villapaitoihin sonnustautuneen nuorison kanssa ilman että missään on yhtään kissankarvoja.

Joka vuosi olen ihan vakuuttunut että tänä vuonna löydän kartanomme kauan sitten kadonneeseen itäsiipeen ja sitten voimme jouluna koko iloinen perhe kokoontua kiiltävän flyygelin ympärille laulamassa sulosointuisesti joululauluja suurten pehmeiden pakkaslumihiutaleiden sataessa ikkunamme takana.

Joka ikinen vuosi tulee marraskuu ja pelkkä ajatus siitä, että minun pitäisi nostaa käsiäni saati sitten jalkojani ja liikuttaa niitä johonkin suuntaan, tuntuu aivan kertakaikkisen kauhistuttavan ylivoimaiselta. Haluaisin vain istua kannonnokassa ja itkeä sydämeni kyllyydestä.
Ellei olisi niin grrrr:n kylmä.
Jos jaksaisin nousta sohvasta fleecefiltin alta ja mennä ulos. Niin kyllä varmalla istuisin ja itkisin.

Ja uskokaa pois, tämä vuosi on hyvä vuosi.
Olen nauranut ainakin vähän useimpina päivinä viikossa.
En melkein ollenkaan koe vaikeana aamuisin nousemista.
Melkein joka päivä en saa ihan kamalaa hermoromahdusta siitä ajatuksesta että huomennakin pitää mennä töihin.
Joinakin päivinä kykenen ihan ulkoilemaankin.

en tiedä kumpi on pahempaa: jokavuotinen itsepetos vaiko jokavuotinen marraskuu.
veikkaan marraskuuta




6 kommenttia:

  1. Grrrr täältäkin marraskuulle ja kaikelle! Tehdäänkö yhdessä vetoomus/valitus/jokin? Kuka tästä muuten on vastuussa? EU? Amnesty international (koska täähän on ihan kidutusta)? Ilmatieteenlaitos? Posti??

    Terv. Toinen ei-niin-punaposkinen

    VastaaPoista
  2. Marraskuu on kyllä paha rasti. Yleensä kynnän samoissa fiiliksissä. Läppääpäs tuohon yhtälöön vielä kahden lapset synttärit, niin pako tuntuu ainoalta oikealt ratkaisulta.

    Tänä vuonna marraskuu on mennyt sujuvasti, kun olen ollut puolet siitä arkea paossa :)

    VastaaPoista
  3. Marraskuu on marraskuu, ei siitä muutu vaikka voissa paistaisi.
    Olenko muistanut kertoa, että olet mainio? Mä niin ihailen näitä aitoja tekstejäsi...

    VastaaPoista
  4. Juu, marraskuu... Muistan ajan, jolloin marraskuu ei ollut näin kamala. Nyt marrasku on vienyt voiton lokakuustakin. Tosin nyt kun lumi tuli, minun marraskuuni muutui kertaheitolla joulukuuksi. Mutta se huono puoli siinä on, että joulukuun jälkeen tulee tammikuu, sitten helmikuu ja sitten vasta maaliskuu, jolloin on toivoa kunnolla valosta. Tää kaamosmasennus on oikeasti ihan sieltä, mishin päivä ei paista. Oisko se siis marraskuusta?

    VastaaPoista
  5. Oletko seurannut Siskonpetiä? Siinä Pirjo Heikkilän hahmo soitti sihteerilleen ja pyysi sitä peruuttamaan ihan koko marraskuun. Sillä tosin syynä oli äitien välisen joulukilpailun alkaminen.

    Aattelin vaan, että jos vaikka pirautat sinne itäsiipeen sun sihteerille, että joskos se vois perua sun marraskuun.

    VastaaPoista
  6. Tuula: jos tehdään amnestylle vetoomus marraskuun peruuttamiseksi? Ja syytetään ilmatieteen laitosta asiasta?

    Elisa <3!

    Kati ja RvaK: minulle marraskuu on pahin; joulukuussa on onneksi tekemistä ja valoja ja etappeja, ja vuodenvaihteen jälkeen yleensä helpottaa. Ainakin vähän. Marraskuu on yhtä ylämäkeä :(

    Tähtönen: aah! Sinne se mun sihteeri tietenkin onkin joutunut, sinne itäsiipeen. Täytyy ruveta huhuilemaan. Ties vaikka löytyisi

    VastaaPoista