torstai 10. joulukuuta 2015

keskenkasvuiskriizi

alkuviikosta pukersin ison työurakan valmiiksi. Varoitin jälkikasvua edellisenä iltana ja uudestaan samana aamuna aamupalalla: tulen kotiin vasta kun olen työurakkani tehnyt.

Olin kotona pari tuntia normaalia myöhemmin, vastaani laahusti kyynelsilmäinen keskenkasvuinen:
kun mä tulin kotiin tääl ei ollu ketään. missä kaikki oikein on ollu? missä sä olit?

minä: töissä, sanoinhan mä aamulla. Etkö muista? Mikä hätänä? Mitä on tapahtunut?

keskenkasvuinen: mä oon ollu täällä ihan yksin, ja mä saan äikästä kympin eikä ketään oo kotona!

**

Onni on lyhyt työpäivä.

Onni on koti.
Onni on keskenkasvuiset.

Onni on se, että ne haluavat jakaa päivänsä.

5 kommenttia:

  1. Oikeesti niin liikkistä ♥ :)
    Jaettu onni on paras onni, ja läsnäolevat rakkaat parhautta. (Mä aina poden huonoa omaatuntoa, kun pakerran täyttä työpäivää ja illat muksujen kanssa ovat niin pirskatin lyhyitä. Huoks.)

    VastaaPoista
  2. Voi toista. Mutta hyviä uutisiahan sitä kyllä aina kaikkein eniten haluaisi jakaa. Aina välillä sitä hoksaa itsekin olla onnellinen, että on kenelle uutisia jakaa.

    VastaaPoista
  3. Voi että. Mut ihanaa, että edelleen äitiä tarvitaan.

    VastaaPoista