Marraskuu oli elämäkertakuukausi.
Sain jostakin päähäni, että haluaisin lukea Jukka Sariolan Ystäväni Seijan, joka valittiin vuoden kristilliseksi kirjaksi.
Loggauduin sisään verkkokirjastoon ja tein varauksen.
Mutta voih! Olivat mokomat uudistaneet kirjaston verkkopalvelua semmoisella tavalla, että sinne sivupalkkiin ilmestyi sinua saattaisi kiinnostaa myös -osio. Alati valpas verkkopalvelu arveli että koen suurta kutsumusta lähetystyöntekijöiden elämäkertoihin ja alkoi syytää minulle suosituksia kaikenmoisista lähettiepeleistä, ja heikko kun olen, niin minuahan kiinnosti.
Varasin samaan syssyyn toisenkin elämäkerran, joka nimensä perusteella kuulosti kiinnostavalta ja sehän johti siihen, että suosituspalkki aivan villiintyi ja suositteli yhä lisää lähettielämäkertoja.
Porttiteoriaa uskollisesti noudattaen ajauduin lähetystyökurimukseen: tämän marraskuun aikana olen sinnikkäästi perehtynyt suomalaisten lähetystyöntekijöiden elämiin ja lähetyskenttiin 1960-luvun loppupuolelta tähän päivään asti.
Lukemistani opuksista Ystäväni Seija oli ja on ilman muuta paras. Se on rehellinen ja aito, ja jollain tavalla hyvin levollinen kirja luettavaksi. Kaunis kunnianosoitus.
Lähetyskenttien kutsun jälkeen halusin hiukan hämätä verkkopalvelua ja varasin John Cleesen elämäkerran Piti sanomani.
Ja hah! Olinkin ovelampi kuin verkkopalvelu, tai ainakin olin jo lukenut kaikki sinua saattaisi kiinnostaa myös -opukset. Hah! Hah! ja vielä kerran Hah! tosin se valitettavasti johti siihen, etten tiedä, mihin syventyisin Cleesen jälkeen. Onneksi sitä on jäljellä vielä sivukaupalla, en ole vielä edes Pythonin syntyvuosissa. Oudohko heppu kyllä tuo Cleese, mutta äärettömän sujuvasanainen kirjoittaja.
Olin ajatellut etten tänä vuonna nykeröi mitään omatekoista joulukalenteria.
Olin väärässä.
Nykersin.
Hommasin korunrakentelutarvikkeita suloisille pulluraposkilleni; saavat askarrella koruja tai olla askartelematta.
Istuin koko lauantai-illan survomassa askartelutarvikkeita tonttupussukoihin, kissa istui valppaana vieressä. Kyllä niin olisi kiinnostanut ainakin sitä pienet askarointipuuhat.
Mä taidan lähteä Intiaan tai jonnekin ja perustaa lastenodin ja sit kirjoitan siitä kirjan, jota sivupalkki sitten sulle mainostaa. Hahah. Yllätys!
VastaaPoistaTotta, nuo kirjasuositukset ovat ihan loputon suo ja sinne melkein voisi hukkua (silleen mieluisalla tavalla). Mullakin varauslistat senkuin paisuu, enkä ole kaikkia lainassa oleviakaan ehtinyt lukea. Apua, selvä eksistentiaalinen probleema!
VastaaPoistaKyllä nyt pulluraposkien kelpaa joulukalenteroida!
VastaaPoistaMeillä on vähän käynnistymisvaikeuksia. Kuopuksen Legokalenterin olen unohtanut hakea postista. Puuhakalenteriin olin varannut tarvikkeet, mutta työvälineet ovat joutuneen kadotuksen tielle. Tänään sitten sadatellen kävin ostamassa uusia.
P: jos kirjoitat jonkun asiantuntijalausunnon ihan kaikesta, niin sit se pompsahtaa mun sivupalkkiin, haenpa mitä tahansa.. :)
VastaaPoistaTuula: totta, kun vaan olisi aikaa /energiaa /inspiraatiota lukea se kaikki.
RvaK: :)