torstai 7. tammikuuta 2016

Realiteettifustraatio

Tiedättekö mikä voi syöstä ihmisen epätoivon alhoon? 

Karu Elämänreaaliteettifustraatio.

Esimerkki1) Yksi - tai oikeastaan jo toinen - suloisista pulluraposkistani sai silmälasimääräyksen. Sen sijaan että olisin tässä kuussa ollut säästäväinen, teinkin sijoituksen (nätin ja hyvän kyllä) pikkuenkelini ulko- ja sisänäkökykyyn. 
Karu realiteetti; jäi säästö tulematta. 
Hyöty lienee ilmeinen silti.

Sivuhuomautus: optikot voivat kyllä olla yksiä kehveleitä. Sille ensimmäiselle rillimääräyksen saaneelle pulluraposkelleni optikko sanoi - luonnollisesti sen jälkeen kun lasit oli valittu ja maksettu, ja minulta valui hiki kun Visa höyrysi - että älä huolehdi, ei niitä ole pakko käyttää. 
Arvatkaa käyttääkö? 
Karu realiteetti, jäivät käyttämättä.

Esimerkki 1b) Yksi -tai oikeastaan jo toinen - suloisista pulluraposkistani on tullut rippikouluikään. Se selasi ihmeellistä intternettiä ja löysi itselleen juhlatamineen jostain alelaarista. Pakkohan se oli hankkia jo nyt (hirvittävällä kasvaminen kielletty -ukaaseilla höystettynä) Ei sekään ihan ilmainen ollut.
Karu realiteetti: ei kyllä tule säästökuukautta tästä, vaan tuhlaus.

Esimerkki2) Kuulin eka kertaa elämässäni fustrasta. Sitten katsoin kuvia ja luin ihmeellisestä intterneetistä, mitä se on. Somia poikia oli kuvissa ja kannustavaisia myös ja näytti metkalta  lajilta.
Sitten katsoin missä sitä on tarjolla.
Eipä ollut niissä kuvissa somia poikia, vaan hurjia ja pelottavia epäkannustavaisia naishenkilöitä.
Karu fustraatiorealiteetti: ei vaan toteudu.
Eikä toteudu, koska karu realiteetti yksi.

Hyvää puolestaan on se, että ajattelin aloittaa tipattoman heti kun saan tyhjättyä sen viinipullon jonka epähuomiossa hankin joskus joulun jälkeen.
Se ei vaju millään, niin että ei tarvitse kyllä vielä aikoihin ruveta tipattomalle, vaan voin huojentaa realiteettifustraatiotani heti kun tulee semmoinen olo.

No jaa, olin minä tässä kuussa sentään päivän säästäväinen. Tai kaksi. Maanantaina siirsin rahaa säästöön. Ja vasta torstaina tuhlasin. 
Kai se on ihan hyvä realiteetti sekin.

5 kommenttia:

  1. Tuollaistahan se on. Sitten harmittaa urakalla, jos menee monta kuukautta putkeen säästösuunnitelmat yllättävien menojen takia pieleen.

    Nimimerkki tonnin autoremppa, hajonnut älypuhelin ja hautajaisvaatteet puskista

    VastaaPoista
  2. Mä totesin, että mun ei auttaisi katsoa elokuvia. Menevät hyvät frustraatiot ihan pilalle ja alkavat tuntua hiukan triviaaleilta. Että jos oma arki ahdistaa, kannattaa katsoa se "We need to talk about Kevin" ja sit ahdistaa tosissaan ja kauan. Mutta eivät onneksi omat asiat. Toi Linkolan haastattelu oli kans aika hyvä. Jos ei maailman tila ahdistanut riittävästi jo ennestään, niin jälkeen ahdisti varmasti... Krääh...

    Mä ehdottomasti haluan mun arkiahdistukseni takaisin. Jos niitä on näkynyt, saa palauttaa ja mielellään mahdollisimman nopeasti.

    VastaaPoista
  3. Kati: olenkin tästä syystä lopettanut melkein kokonaan kaikenmoisen kommunikoinnin ulkomaailman kanssa :)
    Mieluummin pieni henkilökohtainen, triviaali ja hanskattavissa oleva arkiahdistus, kuin hirvittävä eksistentiaalituska.
    Linkolaa en kestä ensinkään, en mitään missä on lapsia ja ahdistusta, enkä oikeastaan mitään missä on vainaita. Aika työlästä löytää luettavaa kirjastosta tai katsottavaa telkkarista...
    Niihin verrattuna klikkailu verkkopankin uumenissa on aivan siedettävää puuhaa. Onneksi.

    RvaK: siinäpä se jutun juoni onkin. Kun tietää, ettei sitä säästö vahingossakaan pääse mitään ylenmääräisiä määriä kertymään.
    No, pennissä on miljoonan alku. Kai.

    VastaaPoista
  4. Määrätietoinen säästäminen on kyllä todella vaikeaa joskus. Joka kuukausi ohjaan jotain yhteisiin ja/tai kummankin omiin säästöihin, ja aika monena kuukautena ohjaan sieltä rahan takaisin yhteistilille menoihin. :o Säästöjen kerääntyminen on siis hitaahkoa toisinaan. Ei sitä tietenkään auta, että menojen suhteuttaminen nykyiseen tulotasoon on edelleen vaiheessa. ;)

    Pitänee vaan jatkaa yrittämistä. Ja haaveilla siitä Fustrasta. :D

    VastaaPoista
  5. Leonida: just noin - minä siirtelen rahaa tililtä toiselle. Säästöön ja säästöstä pois :)
    Ja menotaso tuntuu kasvavan kohisten nyt kun nuoriso kasvaa. Pari uutta harrastusmaksua ja ne pahuksen silmälasit riittävät aivan loistavasti syömään säästöt useammalta kuukaudelta.

    Toisaalta - mihin minä niitä rahoja oikein säästän? Odottamattomiin menoihin kaiketi. Eivätkös nämä ole juuri niitä.

    VastaaPoista