Soppa-kriizi

Vastuunvapautus: suomalainen kouluruoka on huippuhieno keksintö. Kannatan sitä lämpimästi, täydestä sydämestäni jne.

Kaupungin koululaitosten ruokalistasuunnittelija on keksinyt että nyt pidetäänkin kaksi soppapäivää viikossa.

Veronmaksajana kannatan sitä luonnollisesti koko veropennoskukkaroni voimalla: soppa on ravitsevaa, halpaa, helppoa, nopeaa ja luultavasti myös ihan maukasta. Hienosti käytätte verokillinkejäni, hyvä-hyvä!

jälkiruoka

Kolmen keskenkasvuisen vanhempana olen mokoman soppajärjestelyn suhteen vähän epäilevällä kannalla.
Ne ovat soppapäivinä ihan hirmunälkäisiä.

Minusta kodin ruokalistasuunnittelussa hyvät ystävät, ymmärtäkää tämä käsite hyvin väljästi; se tarkoittaa arvontatuokiota kaupan elintarvikeosastolla, hyvin usein pakastealtaalla ns. vastapalloon pelaaminen ei ole välttämättä se rakentavin mahdollinen lähtökohta.
Sen sijaan että miettisin ylevöityneissä tunnelmissa uudistettuja ruokapylpyröitä, joudunkin ensimmäiseksi kaivelemaan esiin koulun ruokalistan ja vyötän kupeeni tarkan strategian puolustuspeliin.

Maanantaisin kouluissa on mättöpäivä (ns. maanantainälkä) - kotona voi siis olla jättöpäivä; kaikki viikonlopun tähteet samassa laarissa.

Tiistaisin on koulussa nykyään soppapäivä, ja kahdella kolmesta pitkä koulupäivä - kotona pitää olla mättöpäivä (ns. tiistainälkä). Eilen oli lihapullia semmoinen määrä, mikä yleensä riittää kahdelle aterialle. Yleensä.

Keskiviikkoisin on kouluissa joko kasvispäivä tai harmahtavakastikepäivä, kotona yhdellä kolmesta kiire harrastukseen - kotona pitää olla nopsaruokapäivä. Tänään ajattelin tunkea niihin eilisten lihapullien vähäiset jämät ja lisäksi vielä jotain mitä, en tiedä vielä.

Torstaisin on koulussa taas soppapäivä, kotona pitää olla taas mättöpäivä (ns. torstainälkä). Pahimmillaan koulussa on hernesoppapäivä, mikä tarkoittaa että yhdelle pitää antaa ruokarahaa ja kahdelle ehkä eväät. Ne eivät syö hernesoppaa, niin että älkää ruvetko mulle mitään kasvatusmetodeja, en jaksa enää. Kaikki on kokeiltu. Ne vaan eivät syö.

Perjantaisin koulussa on taivaan kiitos ihan tavallista kouluruokaa.

Parhaimmillaan - mikä tietenkin on ruokakasvatuksellisesti ja veronmaksajallisesti aivan oivallista ja ideaalia - voi olla viikko, jossa koulussa on kaksi soppapäivää ja yksi puuropäivä, ja vielä niin, että toinen soppapäivistä on kasvis- ja toinen kala-.

Minä ihan semmoista vaan kysyn, että minä viikonpäivinä minä saan laittaa halpaa-helppoo-nopeeta soppaa kotona ruuaksi? Tai puuroa?
On vähän epää että koulun ruokalista varastaa minun ruokapylpyräni, minun soppani, puuroni ja kasvisruokavaihtoehtoni.

näillä eväillä mennään


ps. kyllä minä välillä vähän ihmettelen sitäkin, että miten muualla maailmassa lapset kasvavat melkolailla normaaleiksi yhdellä päivittäisellä lämpimällä aterialla ja epämääräisillä välipaloilla, mutta meidän hentoiset lapsukaisemme tarvitsevat kaksi ruokaympyröityä ateriaa, välipalan ja aamupuurot? Mutta näillä mennään, kun kerran näillä mennään.




1 kommentti:

  1. Minä olen keittopäivänä joutunut tekemään sellaisia myönnytyksiä, että ruisleipää on keiton kanssa tarjolla ihan hirveästi ja katson toisaalle, kun pojat levittävät Oivariinia todella paksun kerroksen. Jos rasvan kulutuksellisista syistä pihtailen leipää, niin sitten pitää olla vähintään pannukakkua. Taas katson toisaalle, kun pojat levittävät hilloa pannarilleen ja syön itse kaikki syömättä jääneet pakastemarjat. Pahimmillaan keiton kanssa menee hirveästi rasvaa, hirveästi sokeria ja juuri ennen nukkumaan menoaikaa jääkaapista katoaa litra sokerilla kyllästettyä jugurttia. Olen tullut siihen tulokseen, että keitot ovat pääosin toimistotyöläisten ruokaa.

    VastaaPoista