maanantai 15. helmikuuta 2016

viikonlopun jäljiltä

ihmisen mieli on vinkeä - olemiseensa tarvitsee etappeja.

Viikko - kuukausi - kuukausi.
Viikko siihen että on muutaman päivän talviloma.
Siitä kuukausi pääsiäiseen.
Siitä kuukausi minilomaan ulkomaanserkkujen luona.
Kevät tuntuu heti helpommalta hengittää.
...ja sitten erämaa; pari kuukautta juhannukseen?
Minkä tauon siihen voisi keksiä?

*

Uusi fillari on edelleen fillariliikkeessä.
Ensin oli kiire, sitten oli lunta, sen jälkeen jäätä ja sitten tuli sunnuntai.

*

Eilen juhlittiin hraH:n mamman - lasten isomamman - 90v. päiviä.
Juhlan kunniaksi mamma koristautui oman isomammansa (vai mentiinkö siinä vielä yksi sukupolvi ajassa taaksepäin; menin sekaisin laskuissa) kihlasilkillä.
Liinalla oli ikää vaatimattomat 173 v., värit yhä kirkkaat ja heleät.

Tiedän tiskanneeni.
Kun pappa on aikoinaan talon rakentanut, on kaikki tehty mammalle mittojen mukaan. Tiskipöydät, työtasot, kaikki.
Mamma on toistakymmentä senttiä minua lyhyempi.

*






2 kommenttia:

  1. Ennen kaikki tehtiin kestämään. Käsityöt äidiltä tyttärelle, keittiön kalusteet seuraavalle sukupolvelle. Mutta eivätpä ottaneet huomioon että naisten keskipituus kasvaa😁 Selkä ei kiitä!

    VastaaPoista
  2. kestäviä ovat - käsityöt ja keittiöt. Ja miehen mamma on tosissaan aika pienikokoinen :)

    Päivittäin en haluaisi tuon tiskipöydän ääressä kyykistellä, mutta juhlamielellä ja juhlat mielessä tuo yksi päivä meni kuin siivillä!

    VastaaPoista