tiistai 16. helmikuuta 2016

pedanetraivo

Jalankulkuonnettomuuden Kukkis sohaisi muurahaispesää, grr.

Yhdellä lapsukaisistani on moderni ope ja modernilla opella on moderni sähköinen oppikirja.
Kaiketi sen pitäisi olla ihan hyvä juttu.
Ehkä.

Meillä kuitenkin kärsitään useista viikottaisista pedanetraivokohtauksista, jotka johtuvat mm. seuraavista syistä.

1. se vaatii nettiyhteyden. Jos lähdet reissuun, et voi opiskella. Ellei käytössäsi ole kompuutteria ja nettiyhteyttä. En tiedä, miten se toimii älypuhelimessa.
Mehän emme paljoa matkaile, mutta mitenkäs esim. valmennuksessa olevat, ulkomaanleireilevät nuoret?

2. sitä ei voi lehteillä.
Kun teet tehtäviä, sinun on tiedettävä vastaukset valmiiksi, otettava esiin toinen laite tai seikkailtava useammalla kuin yhdellä välilehdellä kerrallaan.

3. ohjeet: "tehtävä löytyy kohdasta monisteet ja muistiinpanot"
Vaan missä ovat monisteet ja muistiinpanot?

4. tehtävä menee nollille kirjoitusvirheistä.

5. kokeet - jotka myös tehdään sähköisinä - menevät nollille kirjoitusvirheestä.
Erityisen suurta raivoa keskenkasvuisessa herätti se, kun kokeessa kysyttiin jotain jossa vastaus oli "vety", mutta kirjoitusasun olisi pitänyt olla "vedystä" - eikä se ilmeisesti käynyt ilmi tehtävänannosta. Nolla pistettä.
Minua tämä puolestaan raivostuttaa, koska en ole nähnyt koetta, enkä tiedä, onko asia näin. Näen vain lopputuloksen.

Moderni opettaja on vilpittömän ällistynyt siitä raivosta, jota "koko luokka" (tähän suhtaudumme aikuismaisella varauksella) on osoittanut sähkökirjaa kohtaan: "tehän olette aina ja koko ajan netissä".
Niin kauan kuin sähköisen oppikirjan konsepti on näin kankea se on välineenä käyttökelvoton, eikä taatusti lisää opittavan asian laaja-alaista ymmärtämistä.

Sen sijaan täydet pisteet sille keskenkasvuisopelle, joka oli lyönyt tiskiin kunnon tiedonhakutehtävän. Tavoitteena ei ole tuottaa esitelmää, tavoitteena on tuottaa tietoa ja suhtautua löytöihin kriittisesti.

Ei väline, vaan käyttötapa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti