Pienpanimoretki

HraH on osoittanut kiitettävää ahkeruutta oluiden maistelun jalossa harrastuksessa, ja koska olen hyvinkin tukeva vaimo, lähdin tietysti seuraksi kierrokselle paikallisiin pienpanimoihin.
Tai jos tarkkoja ollaan, niin paikallisiin pieniin marketteihin, jotka myyvät paikallispienpanimotuotteita kyllä varmalla on oikea sana!

Kiersimme Sauvon, Kemiön, Mathildedalin ja Pohjan  /Mustialan panimoiden vaikutuspiireissä.

eikös vain olekin hurmaavan hauskaa päätyä pienpanimoretkellä Pohjalle asti. haa-haa.

Kemiön kirkolla pysähdyimme ottamaan suuntimaa tuleviin koitoksiin: ensin munkkikahvit sisuksiin ja kipparinleipää tuliaisiksi, sitten pieni hurskas hautausmaakierros ennen päivän varsinaista ohjelmaa.

Mathildedalin ruukkikylä on viehättävä ja sympaattinen matkakohde. Siellä olisimme viihtyneet pidempäänkin: alpakat, puodit, kahvipaahtimo, ruokapaikka - kertakaikkisen kutsuva kylä!

Puhumattakaan kyläkaupasta, jossa paikan päällä leivotaan ja myydään täydellisen uunituoretta leipää ja kyläpanimon tuotteita.

Ruokatauon sovitimme Pohjalle (Pohjaan?) paikalliseen, varsin persoonalliseen Deliin. 

Alkuperäisessä suunnitelmassamme olleeseen Fiskarsin ruukkiin ei aikataulumme enää venynyt; anopin - jolta lainasimme auton - jumppatunti oli alkamassa, ja oli syytä kiirehtiä kotiin.

Koska elämme autotonta arkea, ovat tällaiset pienet kotiseuturetket todellista ylellisyyttä.
Parisuhde tuli puitua, lasten asiat pohdittua ja oli kaikin puolin lomaisa olo.

Reippaan ja ansioituneen panimoretkeilyosallisuuteni ansiosta - tai ehkä vain siksi että olen niin mukava ja lahjottava henkilö - sain hraH:lta lahjan.
Nuoriso kielsi minua enää ikinä osallistumasta mihinkään vanhempainiltaan.

nerokas slogan!

ps. kuvat osin uudella aparaatilla (canon eos1100d + kittiputki)