perjantai 1. heinäkuuta 2016

tunne tunnemyrsky

Torstaina olin ensin ihan valtavan hyvällä tuulella. Loma lähestyy. Neljä viikkoa. 
Aloin odottaa lomaa.

Sain pitkään odottamani viestin, jonka sisällön kyllä olin jo arvannutkin:  kiitos, mutta ei kiitos. Lannistuin. 
Lopetin loman odottamisen.

Pääsimme yhteisymmärrykseen koko perheen yhteisestä pienestä lomairtiotosta Tallinnaan. 
Melkein kaikki halusivat sinne, ja melkein yhdessä. 
Tulin suorastaan riehakkaaksi. 
Aloin taas odottaa lomaa.

Sitten muistin että odotan toistakin kiitos mutta ei kiitos /kyllä kiitos -viestiä. 
Tulin levottomaksi ja huolestuneeksi, koska en pystynyt päättämään, kumpaa vastausta toivoisin tai haluaisin. Kumpikin on hyvä vaihtoehto. Tai huono. Riippuu tarkastelutavasta.
Lakkasin varmuuden vuoksi odottamasta lomaa, koska joka tapauksessa tämä asia vaatii toimenpiteitä heti ratketessaan.

Kävi ilmi, ettei meillä kumminkaan ole yhteistä perhematkailuaikaa, koska ohi minun henkilökohtaisen varauskalenterini olikin tehty kaikenmoisia suunnitelmia. 
Masennuin. 
Päätin että koko loma on ihan tyhmä juttu.



Menin sohvaan toipumaan jatkuvasta tunnemyrskystä ja sain kaverin.
Päätin että makaankin koko loman sohvalla kissa kainalossa ja luen.
Aloin taas odottaa lomaa.

Kesken yhteisen, terapeuttisen ja leppoisan lukutuokion kissa saikin hepulin, hylkäsi seurani ja juoksi parvekkeelle ja melkein nielaisi kimalaisen. 
Paniikki.
Jouduin lähtemään kiireellä apteekkiin hakemaan kyypakkausta.
Mietin, osaanko elvyyttää kissoja.
Olin tyyni ja sees ja rationaalinen, enkä miettinyt yhtään loma-ajatuksia.

Kissaeläin mökötti minulle, koska olin päästänyt sen omin vaaleanpunaisin pikkutassuin metsästämän Pörri Snurlussonin karkuun.

Kostoksi se varasti parvekkeelta tipulintusen korvikkeen ja riehui sen kanssa.






TOTAL
3x lomanodotus
3x loma-angst
1x turha kimalaispaniikki

Kyllä olen kuullut juttuja että keskiäkäisen tunnetilat heittelehtivät, mutta eikö tämä nyt sentään ole jo lievää liioittelua?




14 kommenttia:

  1. Tempoilu ja vuoristorata - ah niin tuttua...
    Mulla on vuoroin lomainnostus (ihanaa, ei tarvitse mennä töihin) ja angsti (kamalaa, pitää kokata kaksi kertaa päivässä ja vahdata lapsosia kaiket päivät). Iik ja angst, kohta se alkaa.

    VastaaPoista
  2. Äh, se myöntävän tai kieltävän vastauksen odottaminen on kaikista ärsyttävintä. Siis se odottaminen. Ja kun riittävästi odottaa niin alkaa tuntumaan että ihan sama mitä vastataan, kunhan ei enää tarvitse odottaa. Vaikka tietty sillä on väliä mitä vastataan. Toivokaamme siis myöntävää :)

    VastaaPoista
  3. Toi on just tota. Mitäs sitten kun alkaa vaihdevuodet? IIK!!

    VastaaPoista
  4. Pitääköhän kissoja puhaltaa kirsuun?
    Mahtava kirjoitus. Elämää. Se on tätä :D.

    VastaaPoista
  5. Viime hetken panikointia, kuulunee asiaan. Itsehän voin seesteisesti todeta, että koska minulla ei ala vieläkään loma, ei ole paniikkia ei ole angstia on vaan yksi ajatus: haluan lomalle.

    Viikon päästä on minun vuoroni ottaa lomakierrokset. Nyt on jo käväissyt mielessä, että väsyneenä perheen kanssa 1500km autoilu Balttiassa Toyotan rämällä on varsin paska idea.

    VastaaPoista
  6. Sitä se on. Tosin tälläisellä ikuista lomaa viettävällä ei suuremmin lomapaniikkia esiinny. Mitä nyt ajoittaista murjotusta milloin mistäkin, tasaista ärtymystä ja kaikkea muuta kivaa. Ja auto teki ystävällisesti jo keväällä selvää lomailubudjetista, jotta ei arvitse miettiä sitäkään... Nypime rikkaruohoja ja teemme elämysmatkoja uimarannalle.

    VastaaPoista
  7. Muistaakseni loma on saanut minut ottamaan kierroksia jo ennen lähestyvää keski-ikää. Meillä selvittiin jo yhdestä lomaviikosta suht mukavasti. Seuraavan kerran hepuloidaan elokuussa. Ja sittenhän on se ainainen aihe lomakiristykseen, kun mies ei voi lomailla kahta viikkoa pidempään yhteen putkeen.

    VastaaPoista
  8. :) tsemppiä odotteluun, lomailuun ja vastauksen kanssa elämiseen

    VastaaPoista
  9. "Ikävä juttu, mutta samalla hauska", sanoi mummoni. Selvästikin tunteet on elämän suola ... vai oliko se sokeri ;-) Jokatapauksessa postauksesi oli elämänmakuinen.

    VastaaPoista
  10. kaikki: <3!
    tää on niin tätä ja *huokaus* - metkaa, mutkikasta, mahtavaa eloa.

    VastaaPoista
  11. Anteeksi että kikatan.
    Mutta totahan se on.Lomaan on kauheat odotukset jotka nyt ei vaan voi täyttyä.
    Tai no, viime viikko oli lomaa ja se oli IHANA. Salaisuus ehkä se, et kesti viikon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyl mäkin vähän kikatan... ei mahda mitään, on tää semmoista hullunmyllyä. Noiden teinien kanssa, mä tietysti olen vakaa kuin kallio

      Poista