eväsretki vol1.

Loma lähestyy pienin askelin. liian pienin, jos minulta kysytään.

Pakoilin salakavalasti lenksaa ja houkuttelin Pikkusiskon kaverikseni eväsretkelle.

Yksin olisin kukaties valinnut toisen kohteen, toisenlaisen aikataulun ja taatusti toisenlaiset eväät ei enää ikinä mehukattimehua. 

Nappasimme kamerat ja kuvausfiiliksen ja fillaroimme Seikkikseen katselemaan ja ihmettelemään värikästä maailmaa.

Katselimme pieniä ylikierroksilla rullaavia taatiaisia kirmaamassa ympäri puistoa, meitä nauratti vähän.

Muistelin ääneen että joskus kauan kauan kauan sitten - yli kolme vuosikymmentä taaksepäin -  Seikkis ei vielä ollut Seikkis, vaan puisto, jossa oli sininen karuselli. ja paljon pulisetiä

Niihin aikoihinhan lähiöpihojen perusvalikoimaan kuului kaksi rengaskeinua ja hiekkalaatikko, paremmissa pihoissa lisäksi vielä kukaties liukumäki tai puinen kiipeilyteline.

Nykyään Kupittaan puistoalue on täynnä täyttä elämää; eväsretkeilijöitä, petankinpelaajia, koirakoululaisia, puistojumppaajia, kuplafutaajia, tipulintusia ja vaikka mitä.

Söimme eväät, kiertelimme puistossa ja kuvasimme.

Oli leppoisaa, oli kesäistä.