taa-ta.
taa-ta.
taa-taa-taa-taa-ta.
Olin iltamyöhäisellä harjoittamassa kaikenmoisia nukkumaanmenoon liittyviä rituaaleja kun havahduin musiikinrytkeeseen.
Enkä minkä tahansa musiikin.
Kartanomme eteläsiiven kirjastohuoneessa raikasi ihan selvästi itsensä Sippeeliuksen Finlandia.
Menin heti tarkistamaan, minkämoisen mielenhäiriön uhriksi nuorisolainen oli joutunut.
"höh, mä etsin inspiraatiota mun itsenäisyyspäivän puhettani varten"
Kysyin aamulla, että löytyikö puheeseen jokin punainen lanka jo.
"joo, mä oon kuullu juttuja että siihen liittyy semmoiset veteraanit, pitäisköhän ne mainita?"
*
vähänkö olen leuhka koulunsa itsenäisyyspäiväjuhlapuhujaksi pyydetystä lapsestani?
En.
Paljon olen.
Mahtavaa! Suurta ylpeyttä tuntisin minäkin!
VastaaPoistaAaltoja täältä :)
VastaaPoistaHieno homma!
VastaaPoista